Ran­ta­poh­ja Toimitus

Aja­tel­laan­pa omia kyliäm­me. Vaik­ka ne ovat Oulun peri­fe­ri­aa, meil­lä on pal­jon hyvin­säi­lyy­nei­tä kylän­rait­te­ja. Juu­ri mitään ei ole ehdit­ty pila­ta suu­ri­suun­ni­tai­sil­la suun­ni­tel­mil­la. Kaik­ki on vie­lä ihmi­sen­ko­kois­ta. Mai­se­ma on vaih­te­le­va : on joen- ja meren­ran­taa, on pie­niä mäkiä, pel­to­ja­kin. Monis­sa pai­kois­sa voim­me kokea vie­lä alku­pe­räis­tä luon­toa­kin. Tär­kei­tä ovat myös pie­net met­si­köt, joi­den toi­voi­si säilyvän.

Iin kun­nan aluel­la lähes kaik­ki tuu­li­voi­ma­lat on sijoi­tet­tu man­te­reel­le. Tuu­li­voi­ma­loi­den sijoit­te­lu on aiheut­ta­nut suur­ta har­mia ja eri­mie­li­syyt­tä kun­ta­lai­sis­sa. Eikö­hän sovi­ta, ettei enää raken­ne­ta uusia voi­ma­loi­ta man­te­reel­le, vaan raken­ne­taan tule­vai­suu­des­sa voi­ma­lat merelle.

Vesa­las­sa Yli­kii­min­gis­sä nuo­ri­so ei tajua, että moot­to­ri­kel­koil­la ei saa ajel­la tai­mi­kois­sa. Van­hem­pien pitäi­si nyt neu­voa lap­si­aan ja kat­soa perään, että nämä ymmär­täi­si­vät, mis­sä saa ajel­la. Kun tai­mi­kos­sa jyl­lä­tään moot­to­ri­kel­kal­la, han­gen tasol­la ole­va tai­men lat­va kat­ke­aa, ja se on sen tai­men menoa. Esi­mer­kik­si Jumin­kan­kaan mont­tua­lu­eel­la ei tai­mik­ko pää­se kas­va­maan, kun aina siel­lä ajel­laan kel­koil­la. Tämän tou­hun pitää nyt lop­pua. Moot­to­ri­kelk­kai­lua var­ten on rei­tit olemassa.