Ran­ta­poh­jas­ta 29.3.1979: Vaa­ri on ollut kau­pun­gis­sa asioil­laan ja on palaa­mas­sa siel­tä tak­si­au­tol­la kotiin­sa. Pää­ties­tä haa­rau­tu­va kylä­tie on kui­ten­kin sii­nä mää­rin hei­kos­sa kun­nos­sa että kus­ki ei suos­tu aja­maan peril­le. Vaa­ri ei ole täs­tä mok­sis­kaan, tuu­ma­si­pa­han vain: ”Mut­ta tämän auton­han pitäis olla joh­to­täh­ti kai­kil­la teil­lä.” Nimim. Iiläinen

Teks­ti jul­kai­sus­ta: Hau­ki­pu­taan perin­ne­po­lul­la, Hau­ki­pu­das-seu­ra, 2021. Opas­kir­ja ker­too Hau­ki­pu­taan kir­kon seu­dun his­to­rias­ta, raken­nuk­sis­ta ja kol­mes­ta alu­eel­la vai­kut­ta­nees­ta henkilöstä.

Ran­ta­poh­ja jul­kai­see teks­te­jä opas­kir­jas­ta tai lyhen­nel­miä niis­tä jut­tusar­jas­sa kesän aika­na. Opas­kir­jas­sa esi­tel­tä­viin koh­tei­siin voi tutus­tua oma­toi­mi­ses­ti kir­kon seudulla.

Ran­ta­poh­jas­ta 7.6.1979: Oli­pa ker­ran meri­mie­hel­lä papu­kai­ja, joka osa­si kir­va­ta­kin tar­peen tul­len. Meri­mies kyl­läs­tyi papu­kai­jaan ja antoi sen erääl­le tädil­le. Täti kyl­läs­tyi myös papu­kai­jaan ja pani se pesu­ko­nee­seen. Jon­kin ajan kulut­tua hän aukai­si luu­kun ja ajat­te­li, että nyt papu­kai­ja on kuol­lut. Papu­kai­ja köm­pi konees­ta ja tuu­ma­si: “Oli­pa pahuk­sen kova myrs­ky merel­lä!” H.H. Oulu