Väli­ky­län päi­vä­ko­dis­sa vie­tet­tiin sadon­kor­juun juhlaa

Koko Väli­ky­län päi­vä­ko­din väki on ollut muka­na esi­kas­vat­ta­mas­sa, istut­ta­mas­sa ja hoi­ta­mas­sa päi­vä­ko­din syk­syn sadon­kor­juu­juh­las­sa kor­jat­tua satoa. Omien kas­va­tus­ten tuot­tei­ta on ollut nau­tit­ta­va­na jo pit­kin kesää, kun ruo­ho­si­pu­lit, salaa­tit ja mar­jat ovat pääs­seet las­ten syötäväksi.

Syys­kuun alun sadon­kor­juu­juh­las­sa muun muas­sa nos­tet­tiin peru­noi­ta, joi­ta pais­te­taan päi­vä­ko­din pihan kodas­sa her­kuik­si ja joi­ta käy­te­tään askar­te­luun. Sadon­kor­juu­juh­las­sa perun­an­nos­ton ohel­la oli myös monen­lais­ta muka­vaa teke­mis­tä ja sato­kas­vis­ten mais­te­lua. Muka­na menos­sa oli­vat Kii­min­gin-Jää­lin vesien­hoi­to­yh­dis­tys sekä päi­vä­ko­din vanhempainyhdistys.

Johan­na Riek­ki on Väli­ky­län päi­vä­ko­din ympä­ris­tö­kas­vat­ta­ja. Hänen mukaan­sa on tär­ke­ää, että lap­set oppi­vat jo pie­nes­tä pitäen arvos­ta­maan ja suo­je­le­maan luontoa.

– Myös se tie­to on tär­keä, mis­tä ruo­ka tulee. Haluam­me kehit­tää las­ten luon­to­suh­det­ta siten, että se kan­taa aikui­si­kään saakka.

Väli­ky­län päi­vä­ko­dis­sa on vie­tet­ty sadon­kor­juu­juh­laa jo usei­den vuo­sien ajan. Päi­vä­ko­ti on jat­ke­tun aukio­lon päi­vä­ko­ti, jos­sa lap­sia on noin 120–130. Jat­ket­tu aukio­loai­ka hel­pot­taa osal­taan sadon kas­vat­ta­mis­ta ja hoitamista.

Enni Iso­kan­gas oli sadon­kor­juu­juh­las­sa äitin­sä Tii­na Läm­sän kans­sa. Enni muun muas­sa arvuut­te­li, mitä kas­vik­sia ja juu­rek­sia pah­vi­laa­ti­kon sisäl­lä oli. Hän ker­toi, että oli jo aiem­min kesäl­lä mais­tel­lut päi­vä­ko­din piha­maan salaat­tia ja marjoja.

– Met­sä­ret­kel­lä kerät­tiin mustikoita.

Tii­na Läm­sä pitää hie­no­na sitä, että päi­vä­ko­ti on luon­non­lä­hei­nen, kos­ka per­heel­le on tär­ke­ää olla kos­ke­tuk­sis­sa luontoon.