Uni­ka­ve­rit syn­tyi­vät jän­nit­tä­vän pro­jek­tin tuloksena

Vanhammatkin pääsivät ihastelemaan unikavereita taidenäyttelyssä.Vanhammatkin pääsivät ihastelemaan unikavereita taidenäyttelyssä.

Päi­vä­ko­ti Tuok­ko­sen esio­pe­tus­ryh­mä Kar­pa­loi­den lap­set ovat mar­ras­kuus­ta läh­tien ahke­roi­neet pit­kä­kes­toi­sen pro­jek­tin paris­sa. He ovat teh­neet itsel­leen unikaverit.

Uni­ka­ve­rei­den teko vaa­ti mon­ta vai­het­ta ja suun­nit­te­lu­työ­tä. Työn aika­na pää­si jokai­nen kokei­le­maan muun muas­sa voh­ve­li­kan­kaan koris­te­lua ja ompe­lua niin koneel­la kuin käsin sekä kaa­vo­jen piir­tä­mis­tä uni­ka­ve­rin pää­tä, jal­ko­ja ja käsiä varten.

Lap­set ker­toi­vat yhteen ääneen, että uni­ka­ve­rin teko oli kivaa, mut­ta samal­la myös ras­kas­ta, kun sii­nä meni niin kau­an. Oli ollut jän­nit­tä­vää kokeil­la ompe­lu­ko­net­ta, suun­ni­tel­la käsiä ja näh­dä, mil­lai­nen uni­ka­ve­ris­ta lopul­ta tulee. Vai­ke­aa oli jak­saa teh­dä työ lop­puun asti. Ja kai­kis­ta vai­kein­ta oli odot­taa, että uni­ka­ve­rin saa vie­dä kotiin.

Jokai­nen lap­si sai esi­tel­lä uni­ka­ve­rin­sa muil­le eska­ri­ka­ve­reil­le aamu­pii­reil­lä, ker­toa uni­ka­ve­rin nimen, iän, har­ras­tuk­sen ja her­kun. Uni­ka­ve­rei­den iät vaih­te­li­vat nol­las­ta sataan vuot­ta ja her­kut kar­keis­ta pork­ka­naan. Lopuk­si lap­set teki­vät vie­lä uni­ka­ve­ril­leen hen­ki­lö­kor­tit ja piti­vät van­hem­mil­leen uni­ka­ve­ri­näyt­te­lyn. Näin tal­vi­lo­man kyn­nyk­sel­lä uni­ka­ve­rit pää­se­vät vih­doin las­ten koteihin.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.