Tunnetaitojen opettaminen ja seksuaalikasvatus ovat viime vuosina lisääntyneet ja ne etsivät uusia muotoja niin varhaiskasvatuksessa kuin koulumaailmassa eri ikäisten keskuudessa. Tunnetaitojen avulla opitaan pienestä pitäen tuntemaan oma itsensä sekä ymmärtämään paremmin myös toisia.
Eri-ikäiset nuoret puolestaan kaipaavat suoraa puhetta ja monipuolista keskustelua seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista.
Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on Väestöliiton mukaan hyvä seksuaaliterveys ja seksuaalinen hyvinvointi. Seksuaalikasvatus tukee jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, oikeutta kokea oma seksuaalisuus hyvänä ja arvokkaana sekä tarjoaa mahdollisuuden pohtia sukupuolia ja seksuaalisuuksia.
Jääliläinen lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja Anniina Alakärppä kertoo, että kouluterveyskyselyssä korostuu erityisesti sateenkaarinuorten kokema epätasa-arvo, ja se, että sateenkaarinuoret voivat muita nuoria huonommin. Mielialaan liittyvät huolet ovat heillä lähes kaksi kertaa muita nuoria yleisempiä. Kaksi kolmesta seksuaalivähemmistöihin ja noin 60 prosenttia sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista oli ollut huolissaan mielialastaan kyselyä edeltävän vuoden aikana.
Tämä aihe on Alakärpän mukaan sellainen, johon seksuaalikasvatuksen ja koulujen parissa on merkittäviä tekoja tehtävänä. Myös henkilökunnan kouluttaminen on tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeää.
Seksuaalisen häirinnän laajuus puhuttaa, mutta teeman käsittely koulujen seksuaalikasvatuksessa on vähäistä. Monet nuoret eivät oikein tiedä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei. Usein häiritään tietämättömyyttään.
– Nuorten kanssa on erittäin tärkeää keskustella siitä, miten he kokevat seksuaalisen häirinnän ja miten näitä asioita pitäisi käsitellä.
Alakärpän mukaan koulujen seksuaalikasvatus on usein uhkakuvakeskeistä, monesti puhutaan vain seksitaudeista ja ehkäisystä, mutta todellisuudessa nuoret janoavat tietoa nautinnosta ja esimerkiksi suostumuksesta, joka on aiheena uusi.
– Asioista kaivataan keskustelua positiiviseen sävyyn. Nuoret ovat nykyisin aiempaa tietoisempia, ja kaipaavat siksi moninaisempaa tietoa, Alakärppä sanoo.
Erityisen paljon nuoria hänen mukaansa puhuttavat seurustelusuhteet ja niiden moninaisuus.
– Monesti nuoret kysyvät, ovatko he normaaleja. Epävarmuuden sanoittaminen on tärkeätä. Siitä alkaa omien suuntaviivojen hahmottaminen.
Alakärppä kertoo saaneensa nuorilta palautetta, että heistä on ollut turvallista kuunnella hänen seksuaalikasvatuksen tuntiaan, kun niissä hetkissä ei lokeroida. Jokainen saa olla oma itsensä.
Jos lapsi ei saa kokonaisvaltaista, tutkittuun tietoon pohjautuvaa seksuaalikasvatusta, seksuaalisuuteen liittyvät mallit ja uskomukset opitaan joka tapauksessa jostain, nykyisin varsin usein internetin syövereistä ja sosiaalisesta mediasta.
Ilman suunnitelmallista seksuaalikasvatusta nuoren kyky ymmärtää ja kyseenalaistaa esimerkiksi pornosta ja muusta viihteestä sekä kavereilta opittuja malleja ja niiden takana olevia uskomuksia voi jäädä vaillinaiseksi.
Jokainen lapsen ja nuoren kanssa toimiva aikuinen on seksuaalikasvattaja, halusipa sitä tai ei. Siksi jokaisen kasvattajan kannattaa kiinnittää huomiota seksuaalisuuteen liittyviin arvoihinsa, asenteisiinsa ja kipukohtiinsa sekä pohtia, miten niitä tulee välittäneeksi lapselle joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Pienet lapset ovat luonnostaan uteliaita, ja Anniina Alakärppä toivoisikin, että tilanteisiin ja hetkiin tartuttaisiin, jotta voitaisiin tukea lasten kasvua tältäkin osin jo pienestä pitäen. Hän toivoo myös, että peruskoulun lisäksi toisen asteen oppilaitoksissa, erityisesti ammattikouluissa, seksuaalikasvatusta annettaisiin nykyistä enemmän.
Lähteenä on käytetty myös Väestöliittoa