Kuto­ma­ko­neen ääres­sä vie­räh­tää pit­käl­le yöhön – Jää­li­läi­nen Sir­pa Lut­ti­nen halu­aa herä­tel­lä katoa­vaa kan­san­pe­rin­net­tä

Ennen kutomakoneeseen laittoa Luttinen kerii langat huomatakseen mahdolliset solmut ja varmistaakseen, että lanka on yhtenäinen.

Kun Sir­pa Lut­ti­nen oli 4-vuo­tias, hän pyy­si mum­mo­aan opet­ta­maan hänel­le pui­koil­la kuto­mi­sen. Ja mum­mo­han opet­ti kädes­tä pitäen. Pik­ku-Sir­pan käsis­sä syn­tyi heti molem­mil­le papoil­le rie­mun­kir­ja­vat kau­la­hui­vit.

– Välil­lä kato­si sil­mu­koi­ta ja välil­lä nii­tä oli lii­kaa, mut­ta papat piti­vät hui­ve­ja kui­ten­kin. Enol­le­kin tein ja hän lait­toi hui­vin aina läh­ties­sään kau­laan, mut­ta jos­tain kum­man syys­tä hui­vi löy­tyi sit­ten pos­ti­laa­ti­kos­ta, Lut­ti­nen nau­raa.

Alle kou­lui­käi­se­nä tyt­tö pää­si myös ensim­mäis­tä ker­taa vete­le­mään mum­mol­la lai­nas­sa ollut­ta kuto­ma­ko­neen kelk­kaa.

– Kuto­ma­ko­ne oli sel­lai­nen muo­ti­jut­tu 70-luvul­la. Kyläl­lä oli pari tätiä, jot­ka ihan työk­seen­kin kutoi­vat vaat­tei­ta, ja itse­kin olen kul­ke­nut lap­se­na vil­la­pu­ku pääl­lä. Sii­hen aikaan kuto­ma­ko­neet oli­vat aika hin­ta­via ja saat­toi­vat mak­saa jopa 10000 mark­kaa.

Jos­sain vai­hees­sa kuto­ma­ko­nei­den käyt­tö alkoi hii­pua ja ne pää­tyi­vät ulla­kol­le pölyt­ty­mään. Oman koneen hank­ki­mi­nen oli kyte­nyt Lut­ti­sen mie­les­sä kym­me­nien vuo­sien ajan, kun­nes vii­me jou­lun väli­päi­vi­nä hän löy­si Tori.fi:stä sopi­van­hin­tai­sen yksi­lön.

– Kevät­tal­vel­la sit­ten opet­te­lin kan­ta­pään kaut­ta tämän käy­tön. Netis­sä on jon­kin ver­ran videoi­ta, mut­ta suo­men­kie­li­siä löy­tyi tasan kak­si. Mut­ta kyl­lä­hän niis­tä videois­ta näkee, mitä sii­nä teh­dään.

Alkuin­nos­tuk­sis­saan Lut­ti­nen saat­toi aloit­taa illal­la kah­dek­san aikaan ja havah­tua yhtäk­kiä, että kel­lo on nel­jä yöl­lä. Var­sin­kin aluk­si kaik­ki oli vie­lä opet­te­lua, joten aika vie­räh­ti nopeas­ti.

– Täs­sä unoh­tuu ajan­ta­ju, näl­kä, jano ja ves­sa­hä­tä. Tämä vie niin muka­naan.

Löy­tö­jä ros­ka­la­val­ta

Täl­lä het­kel­lä Lut­ti­sel­la on sekä yksi­ta­soi­sia kuto­ma­ko­nei­ta sekä yksi kak­si­ta­soi­nen, jol­la voi teh­dä myös reso­ria. Osan kuto­ma­ko­neis­ta hän on hank­ki­nut Face­boo­kin ros­ka­la­val­ta ilmai­sek­si, mut­ta konei­den kun­nos­ta­mi­seen saa uppoa­maan rahaa.

– Kun koneet ovat olleet käyt­tä­mät­tö­mi­nä pit­kään, osia jou­du­taan uusi­maan ja var­sin­kin neu­lat ovat kulu­nei­ta. Konei­ta saa liu­o­tel­la ben­sii­nis­sä ja kelk­ko­ja pitää öljy­tä ahke­ras­ti, että saa ne toi­mi­maan, Lut­ti­nen tie­tää ker­toa.

Sen lisäk­si, että nai­nen hank­kii kapis­tuk­sia itsel­leen, hän myös pur­kaa, koko­aa ja huol­taa nii­tä tar­vit­taes­sa muil­le. Hyvin mie­lel­lään hän myös opet­taa mui­ta kuto­mi­sen saloi­hin. Muu­ta­mil­le tutuil­le oppe­ja on jo jaet­tu.

– Olen pereh­ty­nyt sii­hen, miten nämä toi­mi­vat ja jos joku on vain kiin­nos­tu­nut, ope­tan mie­lel­lään. Tämä on kui­ten­kin sel­lais­ta katoa­vaa kan­san­pe­rin­net­tä, joten oli­si kiva, että muut­kin oppi­si­vat teke­mään.

Asial­le omis­tau­tu­nees­ta Face­book-ryh­mäs­tä saa tar­vit­taes­sa neu­vo­ja nopeas­ti­kin.

– Mones­ti olen yöl­lä napu­tel­lut sin­ne kysy­myk­siä, niin ei ole mon­taa minuut­tia men­nyt, kun­nes joku on vas­tan­nut. Itsel­lä oli­si tar­koi­tus alkaa kir­joit­taa blo­gia, jos­sa antai­sin ohjei­ta näi­hin hom­miin.

Sukis­ta vil­la­housui­hin

Enim­mäk­seen Lut­ti­nen on kuto­nut suk­kia, mut­ta yhdet aikui­sil­le tar­koi­te­tut vil­la­housut­kin hän on saa­nut aikai­sek­si.

– Koneel­la pys­tyy teke­mään mitä vaan. Konees­sa on sata neu­laa sekä ylä- että ala­ta­sol­la. Jos halu­aa teh­dä esi­mer­kik­si vil­la­ta­kin eikä leveys rii­tä, niin sen voi teh­dä sui­ka­leis­ta, Lut­ti­nen opas­taa.

Aina menos­sa on myös jokin pui­koil­la toteu­tet­ta­va työ.

– Olen aika suur­piir­tei­nen näis­sä hom­mis­sa. Jos huo­maan, että on tul­lut vir­he, niin en ala pur­ka­maan, vaan ompe­len vaik­ka napin sii­hen pääl­le.

Hie­ro­ja­na työs­ken­te­le­vä Lut­ti­nen ker­too, että jos aikaa oli­si enem­män, har­ras­tuk­seen sai­si mene­mään vie­lä enem­män aikaa. Myös tilan­puu­te tulee vas­taan, sil­lä sekä koneet että lan­ka­ka­sat vie­vät tilaa.

– Mel­kein joka kaup­pa­reis­sul­la on läh­te­nyt joku­nen kerä mukaan, mut­ta pik­ku­hil­jaa olen oppi­nut kul­ke­maan lan­ka­hyl­lyn ohi!

Sir­pa Lut­ti­nen