Vähin­tään ker­ran kuus­sa yök­si luontoon

Hiihtelijä auringonlaskussa. Matka jatkui vielä pimeänkin tultua, vaikka silloin joutui varomaan suolta löytyviä sulia silmäkkeitä. Sellaiseen ei kukaan sentään osunut. Kuvat: Harri PuolitaivalHiihtelijä auringonlaskussa. Matka jatkui vielä pimeänkin tultua, vaikka silloin joutui varomaan suolta löytyviä sulia silmäkkeitä. Sellaiseen ei kukaan sentään osunut. Kuvat: Harri Puolitaival

Vel­jek­set Har­ri ja Jan­ne Puo­li­tai­val ystä­vän­sä Tane­li Män­ty­län kera muo­dos­ta­vat trion, joka ei kaih­da tai­va­sal­la yöpy­mis­tä kovim­mil­la­kaan pak­ka­sil­la. Toi­si­naan he saa­vat mukaan myös puo­li­son­sa, kuten tam­mi­kuus­sa ret­keil­les­sään UKK-puis­tos­sa, mis­sä läm­pö­mit­ta­ri valah­ti yli kol­men­kym­me­nen asteen pakkaslukemiin. 

Har­ri Puo­li­tai­val ker­too, että mies­kol­mi­kon mie­li paloi jo pian uudel­le tal­vi­ret­kel­le, jon­ka he maa­lis­kuun puo­li­vä­lin jäl­keen pää­si­vät­kin toteut­ta­maan. Vii­kon­lop­pui­nen yhden yön reis­su suun­tau­tui Oijär­ven itä­puo­lel­ta alka­vaan Lito­kai­raan, jon­ne mie­het pää­si­vät aja­mal­la ensin Papin­pa­lon­tiel­le sekä sii­tä edel­leen Puu­tio­maan suuntaan.

Met­sä­au­to­tien käy­tyä auraa­mat­to­mak­si siir­tyi­vät ret­kei­li­jät suk­sil­le ja suun­ta­si­vat kom­pas­sin­sa Isol­le Äijän­suol­le ja Äijän­jär­ven yli Lito­kai­ran poro­käm­päl­le. Mat­kaa käm­päl­le ker­tyi noin yksi­tois­ta kilo­met­riä ja aikaa­kin vie­räh­ti kol­men ja puo­len tun­nin ver­ran met­sä­suk­sil­la hiih­täen sekä rep­pu­ja ja kah­ta ahkio­ta muka­na kuljettaen.

Käm­päl­lä samoo­jat piti­vät tauon, min­kä jäl­keen he otti­vat suun­nan Isol­le Lit­jo­jär­vel­le, mis­sä myös sijait­see autiotupa. 

– Poro­käm­päl­tä kes­ti pari tun­tia hiih­tää Lit­jo­jär­vel­le, mis­sä pidim­me taas tauon. Siel­lä oli hie­man yllät­täen muu­ta­kin väkeä, he oli­vat tul­leet sin­ne pil­kil­le, Puo­li­tai­val mainitsee.

Ystä­vyk­set oli­vat jo etu­kä­teen päät­tä­neet yöpyä Lito­kai­ran ret­kel­lään tel­tois­sa autio­tu­pien sijaan, joten he jat­koi­vat Lit­jo­jär­ven tuval­ta mat­kaa vie­lä nel­jän kilo­met­rin ver­ran aurin­gon­las­kua ihail­len ja pimeäl­lä­kin tai­val­ta tait­taen, kun­nes saa­pui­vat Äijön tuli­pai­kal­le. Yöpy­mis­tä var­ten he oli­vat varan­neet kak­si telt­taa, jois­ta toi­sel­le he kai­voi­vat sijan lumeen, toi­sel­le tamp­pa­si­vat suk­sil­la alus­tan. Nuo­tio­tu­lil­la nau­ti­tun ilta­pa­lan jäl­keen uni­kin maittoi.

– Pak­kas­ta oli kym­me­ni­sen astet­ta, joten ihan hyvin tar­ke­ni, vaik­ka kaik­kein tuh­teim­mat makuu­pus­sit­kaan eivät käy­tös­sä olleet.

Jo run­saas­ti koke­mus­ta ympä­ri­vuo­ti­ses­ta ret­kei­lys­tä ja vael­luk­ses­ta omaa­va kol­mik­ko viih­tyy ret­kil­lä hyvin kes­ke­nään, sil­lä Puo­li­tai­pa­leen mukaan heis­tä jokai­sel­la on oma osaamisalueensa.

– Jan­ne ja Tane­li hal­lit­se­vat suun­nis­ta­mi­sen kar­tan ja kom­pas­sin avul­la sekä päi­vän­va­los­sa että pimeäl­lä. Minä puo­les­ta­ni kes­ki­tyn enem­män valo­ku­vaa­mi­seen, Har­ri Puo­li­tai­val mieltää. 

Lito­kai­raa Puo­li­tai­val pitää erin­omai­se­na tal­vi­ret­kei­ly­alu­ee­na, sil­lä se on erä­mai­nen ja mai­se­mil­taan hie­no sekä riit­tä­vän laa­ja ja kos­ke­ma­ton­ta luon­toa­kin riit­tää. Toi­saal­ta lähel­le aluet­ta tulee eri suun­nis­ta met­sä­au­to­tei­tä, joten siel­tä pää­see tar­vit­taes­sa koh­tuul­li­sen hel­pos­ti myös pois. Autio­tu­vat ovat Met­sä­hal­li­tuk­sen yllä­pi­tä­miä ja hyvin huollettuja.

– Mie­les­tä­ni alue sopii har­joit­te­lu­maas­tok­si koke­neem­mal­le­kin ret­kei­li­jäl­le esi­mer­kik­si uusien varus­tei­den tes­taa­mi­seen tur­val­li­sis­sa olosuhteissa.

Aloit­te­le­val­le ret­kei­li­jäl­le Puo­li­tai­val antaa mie­lel­lään ohjeek­si, että pukeu­tu­mi­nen on syy­tä suun­ni­tel­la siten, ettei liik­kues­sa tule hiki. Vas­taa­vas­ti pysäh­tyes­sä kan­nat­taa pukea lisää ylle. Pale­le­mi­sen tun­net­ta ei mat­kal­la sai­si tul­la lain­kaan, ja esi­mer­kik­si kyl­mäl­lä ilmal­la ret­keil­les­sä voi käsi­nei­den alle pukea puu­vil­lai­set hans­kat, jot­ka suo­jaa­vat sil­loin­kin, kun tuke­vam­mat käsi­neet jou­tuu riisumaan. 

Kol­men mie­hen reis­sut­rion seu­raa­va­na tavoit­tee­na on vapun aikaan toteu­tet­ta­va mat­ka, jol­loin he suun­taa­vat Käsi­var­ren Lap­piin sekä siel­tä hiih­täen myös Ruot­sin ja Nor­jan puolelle. 

– Vähin­tään yksi yö kuu­kau­des­ta pitää saa­da nuk­kua ulko­na, vuo­den ympä­ri, he mieltävät.