Har­taus­kir­joi­tus: Sydä­men puhet­ta Juma­lan kanssa

Ensi sun­nun­tain kir­kol­li­se­na aihee­na on Sydä­men puhet­ta Juma­lan kans­sa. Tämän aiheen teks­tit puhu­vat sii­tä, mitä rukoi­le­mi­nen on ja mitä lupauk­sia sii­hen sisäl­tyy. Rukous ja usko liit­ty­vät vah­vas­ti toi­siin­sa. Rukous on sydä­men puhet­ta ja huo­kaus­ta Juma­lan puo­leen. Samal­la rukous on uskoa sii­hen, että Juma­la kuu­lee ja voi auttaa.

Pek­ka Nevalainen.

Rukous on sydä­men kiel­tä, hil­jais­ta huo­kaus­ta, joka koho­aa Juma­lan puo­leen. Juma­la kuu­lee sydä­men äänen, ei vain sanat, jot­ka huu­lil­tam­me pää­se­vät. Rukous kut­suu mei­tä astu­maan lähem­mäs pyhää ja tun­te­maan sen rau­han, joka ylit­tää ymmär­ryk­sem­me. Rukous on mat­ka sydä­meen, mat­ka Juma­lan luo. Se on mat­ka, joka avaa mei­dät Juma­lan rak­kau­del­le ja vii­sau­del­le. Kun vael­lam­me läpi elä­män myrs­ky­jen ja ilois­ten het­kien, rukous on kuin ank­ku­ri, joka pitää mei­dät kiin­ni toi­vos­sa ja uskos­sa. Se antaa meil­le voi­maa kes­tää vai­keuk­sia ja kiit­tää Juma­lan hyvyydestä.

Rukous ei ole pel­käs­tään yksi­suun­tais­ta kom­mu­ni­koin­tia Juma­lan kans­sa. Se on myös het­ki hil­jai­suu­des­sa kuun­nel­la Juma­lan ään­tä sydä­mes­säm­me. Juma­la puhuu meil­le monin eri tavoin: Raa­ma­tun kaut­ta, luon­non kau­neu­den kaut­ta, toi­sen ihmi­sen kaut­ta ja usein hil­jai­suu­den kaut­ta omas­sa sisim­mäs­säm­me. Rukous on yhteyt­tä Luo­jam­me kans­sa, sil­lä Juma­la on lähem­pä­nä kuin oma hen­gi­tyk­sem­me. Hän kuun­te­lee, vaik­ka emme löy­täi­si oikei­ta sano­ja. Juma­la tun­tee sydä­mem­me syvyy­det. Hän tie­tää ilom­me ja surum­me, toi­veem­me ja pel­kom­me. Hän myös vas­taa, vaik­ka emme aina ymmär­täi­si Hänen tapaansa.

Rukous on lah­ja, mah­dol­li­suus olla yhtey­des­sä rakas­ta­vaan Isään. Se ei vaa­di suu­ria sano­ja tai moni­mut­kai­sia lausei­ta, vaan ainoas­taan avoin­ta sydän­tä ja luot­ta­mus­ta. Rukouk­sen voi­ma ei ole sen sanois­sa tai muo­dois­sa, vaan sii­nä syväl­li­ses­sä yhtey­des­sä, jon­ka se luo mei­dän ja Luo­jam­me välil­le. Se on avoin kut­su sydä­mel­lem­me avau­tua ja vas­taa­not­taa Juma­lan armo ja rakkaus.

Tänään tah­don roh­kais­ta sinua rukoi­le­maan. Puhu sydä­me­si Juma­lal­le. Anna tun­tei­de­si vir­ra­ta kuin puro. Juma­la kuu­lee sinut. Hän rakas­taa sinua ja kan­taa sinua aina ja ikuisesti.

Pek­ka Neva­lai­nen, vas­taa­va las­te­noh­jaa­ja Iin seurakunta