Piip­pu­roc­kin alus­sa jyräh­te­li vää­räs­sä suun­nas­sa, tapah­tu­ma oli ehkä nykyis­ten jär­jes­tä­jien viimeinen

Piip­pu­rock-fes­ti­vaa­lin jyräh­täes­sä käyn­tiin kuu­lui­vat jyri­nät vähem­män toi­vo­tus­ta suun­nas­ta eli tai­vaal­ta. Tapah­tu­man musii­kil­li­sen osuu­den ulko­la­val­la avan­nut Sata­nen jou­tui­kin vie­mään esiin­ty­mi­sen­sä läpi kaa­to­sa­tees­sa ja sala­moi­den väl­käh­del­les­sä. Aivan fes­ta­ria­lu­een ylle ei rajuil­ma sen­tään nous­sut, joten ohjel­ma pää­si ete­ne­mään aika­tau­lus­saan. Muu­ta­man vuo­den ikäi­sen hel­sin­ki­läi­syh­tyeen esiin­ty­mis­tä suu­rin osa ylei­sös­tä kui­ten­kin seu­ra­si katok­sen alta tai annis­ke­lua­lu­een suo­jais­ten pöy­tien ääreltä.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus