Per­heon­nea pihapiirissä

Haa­ra­pääs­kyn kesä alkaa olla sii­nä vai­hees­sa, että lap­set itse­näis­ty­vät. Taka­na on puo­li kesää lap­suus­pe­sän pah­noil­la ja edes­sä len­to­har­joi­tuk­sien aika. Poi­ka­set ovat pääs­seet ulos kat­so­maan maa­il­maa ja aloit­te­le­maan aikui­sen lin­nun elä­mää. Van­hem­mat kii­dät­tä­vät yhä hyön­tei­siä jäl­ke­läi­sil­leen, mut­ta ruo­kin­ta­paik­ka ei ole pesä. Elo-syys­kuun vaih­tees­sa niin van­hem­mat kuin nuo­rem­mat­kin suun­nis­ta­vat jon­ne­kin päi­vän­ta­saa­jan tuntumaan.

Ennen pääs­kys­ten len­to­ta­vois­ta ennus­tet­tiin hei­nä­pou­dat ja mata­la­pai­neet. Kun piha­pii­rin pääs­ky­set ja ran­to­jen lokit pyy­dys­ti­vät päi­vit­täi­siä hyön­tei­sa­te­rioi­taan kor­keal­ta tai­vaal­ta, luvas­sa oli aurin­kois­ta ja sel­ke­ää sää­tä. Mata­la­pai­neen ennus­merk­ki oli puo­les­taan mata­la­len­to. Ennus­merk­ki toi­mii yhä ja syy­nä sii­hen on len­tä­vien hyön­teis­ten tavat len­tää eri­lai­sil­la säillä.

Pääs­ky­set vii­py­vät Suo­mes­sa vain pari kuu­kaut­ta vuo­des­ta, mut­ta ne näky­vät ja kuu­lu­vat niin hyvin, että ilman nii­tä maa­lais­ky­lien kesäs­tä puut­tui­si jotain tuikioleellista.

Pääs­kys­ten lau­lu­ää­ni on ilois­ta tirs­kun­taa. Ne ovat ihmi­ses­tä riip­pu­vai­sia ja pesi­vät vajo­jen ja lato­jen raken­teis­sa tai räys­täi­den alla, joten nii­tä näkee, vaik­ka kan­nat ovat­kin hei­ken­ty­neet sitä mukaa kuin maa­ti­lo­jen mää­rä on laskenut.

Var­maa on kui­ten­kin se, että pääs­ky­set ovat koti­seu­tu-uskol­li­sia ja pesi­vät mie­lui­ten vuo­des­ta toi­seen samois­sa piha­pii­reis­sä ja jopa samois­sa pesissä.