Mat­ka­muis­tel­mia Pudas­jär­ven ja Iin reis­sus­ta 22/6–6/7 1911 – Kii­min­ki­läi­sen Ree­ta Tuo­hi­non juhan­nus­mat­ka yli sadan vuo­den takaa

Tiis­tai­na 22. päi­vä­nä läh­dim­me kotoa kel­lo 10 ap. Kipi­nään pää­sim­me kel­lo 4. Wähän aikaa levät­tyäm­me saa­pui­vat Pah­ka­lan Lau­ra, Emma, Jan­ne ja Jaak­ki sii­hen. He läh­ti­vät eteen­päin, mut­ta me jäim­me sii­hen yöksi.

Kävim­me illal­la hil­jai­sel­la käve­lyl­lä yhdes­sä tor­pas­sa. Yön nukut­tuam­me läh­dim­me taas aamul­la kel­lo 6 aikaan mat­kal­le eteen­päin. Mat­ti Mur­su myös­kin mat­ka­to­ve­ri­na. Kes­ti­kie­va­riin pää­sim­me kel­lo 10. Sii­tä läh­dim­me Mur (koh­das­ta ei saa sel­vää, mut­ta oli­si­ko Mur­sul­le), jos­ta veneel­lä mei­dät saa­tet­tiin Hiltulaan.

Hil­tu­las­sa odo­tet­tuam­me taas vähän, tuli­vat J. Pah­ka­la, H. Hir­ve­lä ja M. Juu­ti­nen mei­tä hake­maan Kerä­seen. Siel­lä oli mei­tä odot­ta­mas­sa haus­ka seu­rue, nimit­täin Lau­ra, Emma ja Jaak­ko Pah­ka­la, Jan­ne Hepo­la sekä Augus­ti ja Juho Paak­ki (suku­ni­mi epäselvä).

Sii­tä alkoi meil­lä se haus­ka Pudas­jär­ven juh­lan aika. Ensin­nä menim­me Luk­ka­ril­le. Sii­nä mei­dät otet­tiin koh­te­li­aas­ti vas­taan. Kaf­fet juo­tuam­me läh­dim­me Hil­tu­lan isol­la paa­til­la sei­laa­maan pit­kin Pudas­jär­ven pin­taa Kure­nal­la. Woi, miten oli haus­kaa niin isos­sa ja haus­kas­sa seu­ru­ees­sa ja kau­niin ilman suo­si­ma­na kul­kia yhdes­sä paa­tis­sa Pudas­jär­ven lah­del­mia pit­kin. Käväi­sim­me ihai­le­mas­sa myös­kin Nyy­nä­jän puu­tar­haa, joka oli hyväs­ti lai­tet­tu. Sii­tä läh­det­tyäm­me oli niin muka­vaa. (Täs­sä teks­tiä, jos­ta ei saa enää selvää)

Menim­me taas kes­ti­kie­va­riin. Sii­nä oli ihan kuin mark­ki­noil­la. Kävim­me kat­se­le­mas­sa sai­raa­laa, apteek­kia ja Osuus­kaup­paa. Siel­tä palat­tuam­me tulim­me Hil­tu­laan. Sii­nä käs­ket­tiin sisäl­le kaik­ki sekä kes­tit­tiin kaf­fel­la. Illan kulues­sa kävim­me kat­so­mas­sa vie­lä Rie­kin kevol­la tanssia.

Juhan­nusaa­mu­na ensin syö­tyäm­me läh­tim­me kirk­koon. Ensin menim­me Riek­kiin. Sii­nä lemo­naa­tit juo­tuam­me läh­tim­me hau­tuu­maal­le. Kat­se­lim­me siel­lä taas jon­kun aikaa. Sit­te kävim­me kir­kos­sa. Illal­la taas läh­dim­me Wäs­te­riin ompe­luseu­ran myy­jäi­siin. Siel­lä oli taas oikein haus­ka olla.

Seu­raa­va­na aamu­na läh­tim­me mat­kal­le Iijo­kea alas 3 veneel­lä. Kävim­me vie­rai­sil­la Aura­las­sa, jos­sa vähän lei­kit­tiin­kin. Päi­väl­li­sel­le pää­sim­me Kan­to­laan, jos­sa saim­me niin ystä­väl­li­sen koh­te­lun kai­kil­ta. Sii­hen ero­si mei­tän haus­kas­ta seu­ru­ees­tam­me 6 henkiä.

Sit­ten jat­ket­tiin mat­kaa yhä edel­leen, kun­nes saa­vuim­me Vuor­man­kos­keen. Mut­ta sii­nä­pä kysyt­tiin­kin jo poh­ja­lai­sen luon­teen lujuut­ta. Onnel­li­ses­ti kui­ten­kin kii­ti vene sen kuo­hu­vien aal­to­jen ylit­se. Kävim­me taas Kipi­näs­sä­kin Jen­niä ter­veh­ti­mäs­sä. Sekä sai­jul­la kie­va­ris­sa. Sit­ten läh­tim­me siitä.

Saim­me koh­da­ta nii­tä Iijoen mah­ta­via kos­ke­ja usioi­ta. Kel­lo 2 aikaan yöl­lä pää­sim­me Pah­ka­laan. Siel­lä oli taas meil­lä mon­ta haus­kaa entis­ten lisäk­si. Kävim­me kylis­sä­kin. Por­tin (nimi epä­sel­vä) peräs­sä, Nie­me­läs­sä sekä kai­kis­sa Pah­ka­lan talois­sa. Usioi­na iltoi­na kävim­me niis­sä­ki ilta­mis­sa­kin. Pah­ka­las­sa olim­me koko­nai­sen vii­kon, joka meni ohi kuin var­kain sen ystä­väl­li­sen koh­te­lun ja haus­kan seu­ran huumassa.

Seu­raa­va­na maa­nan­tai­na läh­dim­me taas veneel­lä alas. Tulim­me Kakol­le ilta­sel­la ja kävim­me kyläs­sä Hökäl­lä kum­mal­la­kin puo­lel­la. Tiis­tai­aa­mu­na läh­dim­me pyö­ril­lä alas kii­tä­mään. Pis­täy­sim­me Mäp­pä­läs­sä­kin (Nimi epä­sel­vä) juo­mas­sa sekä J. Jus­si­lan talos­sa. Jat­koim­me yhä mat­kaa. Saa­vuim­me Rkos­ken (tar­koit­taa­ko Raa­sak­ka­kos­kea?) ran­nal­le. Sii­tä mei­dät tul­tiin veneel­lä nou­ta­maan taloon.

Kes­ki­viik­ko­aa­mu­na läh­tim­me aja­maan ase­mal­le. Junaa odo­tel­les­sa käväi­sim­me Hami­nas­sa­kin. Sit­ten tulim­me Ouluun, jos­ta läh­tim­me 6 aikaan illal­la. Timo­sel­la olim­me taas het­ken aikaa. Mari (Marin hen­ki­löl­li­syyt­tä ei tie­de­tä) jäi minus­ta sii­hen. Läh­din yksin aja­maan ja 2 käy­des­sä pää­sin kodin kul­tai­seen hel­maan ja niin lop­pui sii­hen tuo pit­kä, mut­ta monin puo­lin muis­tois­ta rikas ja haus­ka kylämatka.

Lou­kol­la 6/11 11

 

Ohei­sen teks­tin kir­joit­ti Kata­rii­na Mar­ka­ree­ta Pirttilahti/Greeta (Ree­ta Tuo­hi­no) (s. 17.1.1884 k. 29.7.1963) juhan­nus­reis­sus­taan ystä­vän­sä Marin kanssa.

Ree­ta oli Saka­ri ja Kai­sa Louk­ko­lan (Pon­non Kai­sa) ainoa tytär, joka syn­tyi, eli koko elä­män­sä ja kuo­li Pirt­ti­lah­ti-Louk­ko­lan tilal­la Kii­min­gin Loukkojärvellä.

Hän aloit­ti 1894 käy­mään kan­sa­kou­lua J. Rau­ta­mäen oppi­laa­na. Hänet vihit­tiin 22.4.1916 kii­min­ki­läi­sen Heik­ki Tuo­hi­non kans­sa. Paris­kun­ta sai vii­si las­ta, jois­ta yksi tytär kuo­li alle 2‑vuotiaana ja nuo­rin poi­ka 17-vuo­ti­aa­na. Kah­del­la pojal­la per­heet Louk­ko­jär­vel­lä ja tytär per­hei­neen on Hannuksessa.

Kir­jeen löy­si Ree­tan pojan­poi­ka Han­nu Tuo­hi­no talon vin­til­lä säi­ly­nei­den pape­rei­den seas­ta. Han­nun vai­mo Ani­ta kir­joit­ti kir­jeen puh­taak­si. Sul­keis­sa on Ani­tan huo­mioi­ta kir­jees­tä. Samal­la löy­tyi myös muun muas­sa per­heen van­haa sota-aikais­ta kir­jeen­vaih­toa. Niis­tä ja muil­ta lap­sen­lap­sil­ta kerä­tyis­tä kir­jeis­tä Pert­ti Tuo­hi­no on koon­nut suvul­le kir­jan, joka jul­kis­te­taan heinäkuussa.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.