Perämereltä rannikolle sekä jokiin nousevat hylkeet tuottavat yhä enemmän haittaa vaelluskalojen, kuten vaellussiian, lohen ja taimenen, lisääntymiselle ja kalakannoille sekä rannikolla ammattiaan harjoittaville kalastajille.
Aiheesta pidettiin Iin kunnantalolla palaveri, johon osallistuivat Etelä-Iin jakokunnan puheenjohtaja Risto Tolonen ja Kemin kirkonkylän osakaskunnan puheenjohtaja, ammattikalastaja Markku Sotisaari sekä iiläinen ammattikalastaja Antti Pääskynen ja Iin kunnanjohtaja Marjukka Manninen.
Vieraakseen he saivat maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion, jolle Perämeren hyljetilanteen vaikutuksia valotettiin. Kansliapäällikölle myös luovutettiin kalastajien hätähuudoksi nimetty kirjelmä, missä tämänhetkistä tilannetta taustoitettiin.
Iijoella todettiin ensimmäisen kerran vuonna 2017 hylkeiden nousevan jokeen saakka, mihin ne myös jäivät siikoja ja emokaloja syöden sekä kalastajien pyydyksiä rikkoen. Kuluneen kesän aikana puolestaan on havaittu hylkeiden nousseen jokeen jo heinäkuussa, minkä vuoksi ne uhkaavat jopa kutemaan nousevia lohia ja taimeniakin. Kirjelmässään jakokunnat esittävät vaatimuksen toimien lisäämisestä ja tehostamisesta rannikolla ja jokialueilla, jotta hyljetuhot saadaan kuriin.
– Husu-Kalliolle teimme esityksen, että jokisuulla ja rannikolla hylkeiden pyynti sallittaisiin etenkin syksyllä eli silloin, kun vaelluskalat liikkuvat. Korvausta hylkeiden tärvelemistä kaloista ja pyydyksistä pitäisi myös saada helpommin, ja yksi mahdollisuus olisi maksaa hylkeiden metsästäjille korvausta jokisuistoista sekä rannikoilta pois pyydetyistä eläimistä, listasi Risto Tolonen keskustelussa esitettyjä linjauksia.
Viime syksynä Iijokeen sijoitetuista hyljekarkottimista saadut tulokset olivat Tolosen mukaan hyviä siltä osin, että emokaloista saatiin kohtuullisen runsaasti mätiä talteen, mutta itse ongelmaa karkottimet eivät poista.
– Karkottimia ei ole tietenkään saatavissa joka jokeen, ja hylkeet vain siirtyvät niiden ulkopuolelle jokisuulle ja merialueen puolelle. Varsinainen ongelma ei siis mihinkään poistu. Hyljehän myös syö aina enemmän kuin kalastaja pyytää, se kun on siellä koko ajan mutta kalastaja ei ole joka päivä, kalastajat korostivat.
Jaana Husu-Kallio myönsi hylkeiden aiheuttamien tuhojen olleen esillä aiemminkin, mutta niiden suuruusluokka oli jossain määrin uutta.
– Ensisijaisesti hylkeet ovat silakan ja kilohailin syöjiä, mutta sen ravinnon vähetessä ne ovat oppineet siirtymään rannikolle ja jokiin sekä syömään niihin nousevia kaloja.
Husu-Kallion mukaan hylkeiden määrä on nyt selvästi liian suuri, ja niiden metsästäminen on tarpeellista. Keskustelussa käsiteltiin myös sitä, kuinka valitettavaa on, ettei hylje ole kaupallinen tuote.
– Se päätös tulee Euroopan Yhteisön lainsäädännöstä, ja sen taustalla ovat muualla maailmassa esillä olleet raa’at kuuttien metsästykset sekä sieltä tulleet mielikuvat, joiden kautta hylkeiden metsästystä ei pidetä eettisesti hyväksyttävänä.
Omana näkemyksenään Husu-Kallio totesi olevan sen, että kaikki mitä metsästetään, pitäisi saada myös hyödyntää. Rahastakin eli mahdollisista korvauksista kalastajille ja hylkeiden metsästäjille hän paljasti keskustelussa puhutun.
– Luvata en valitettavasti voinut mitään enkä ottaa kantaa mahdollisiin korvauksiin, mutta asiaa vien kyllä eteenpäin, ja käyn vaihtoehtoja asiantuntijoiden kanssa läpi. Kalastuksella on ruoantuotannossa suuri merkitys, ja kala on ruokapöytäämme kuuluva arvokas raaka-aine, joten toki toivon, että ammatin harjoittaminen maassamme edelleen pidetään mahdollisena niin meri- kuin järvialueilla.
Uhkana myös silakankalastuksen kieltäminen
Maamme ammattikalastajia ja muitakin suomalaisia on syyskuun alussa järkyttänyt tieto Euroopan komission esityksestä, joka kieltää silakan kohdennetun kalastuksen Suomen lähivesillä. Esityksen taustalla ovat 2020-luvun alussa havaittu pyydettyjen silakoiden koon pieneneminen sekä isokokoisempien silakoiden laihuus.
Viime syksyn aikana kalojen on kuitenkin havaittu olevan aiempaaa lihavampia, ja kanta on muutoinkin ollut elpymään päin, minkä vuoksi Kalatalouden keskusliitto pitääkin rajoittamisesitystä ylimitoitettuna suhteessa pyydettävien kalakantojen tilaan. Ammattikalastajaliitosta todetaan niin ikään, että kielto uhkaa sekä ammattikalastajien toimeentuloa että jalostusteollisuutta ja poistaa silakat kansalaisten ruokapöydistäkin. Myös maa- ja metsätalousministriö pitää ehdotusta kohtuuttomana sekä työpaikat vaarantavana. Ministeriön mukaan avainasemassa asiasta päätettäessä on kuitenkin muiden EU:n jäsenvaltioiden suhtautuminen.
Silakan kalastamisen kieltämisestä koituvat vaikutukset purisivat myös Perämerellä, vaikka ne kipeimmin kohdistuvatkin etelämmäs. Lisäksi kiellolla olisi vaikutusta myös muiden lajien kalastamiseen, etenkin, kun komissio esittää myös lohenkalastukseen uusiakin rajoituksia.
Iiläisen Kalaliike Kuhan Hannu Kuha toteaa silakankalastuksen kiellon olevan valtakunnallisessa mittakaavassa erittäin merkittävä, ja omassakin toiminnassa se näkyisi ensimmäisenä silakkafileiden poistumisena valikoimasta. Risto Tolonen puolestaan toteaa, että silakankalastuksen kieltämistä seuraava kantojen kasvu tarjoaisi hylkeille entistä enemmän ravintoa, minkä myötä hylkeiden määrä yhä edelleen lisääntyisi.
– Hylje on jo muuttunut kalastajan lisäansiosta pahimmin ammattia uhkaavaksi tuhoeläimeksi. Jos silakan pyyntikin kielletään, eikä hyljekantojen hallitsemiseksi mitään tehdä, vie se kalastajat entistäkin kurjempaan asemaan ja tietää pian täydellistä tuhoa niin vaelluskaloille kuin kalastajillekin, Tolonen manaa.
Kalastuskiintiöt päätetään EU:n ministerineuvostossa lokakuun loppupuolella, ja ne koskevat vain vuotta 2024, eikä jatkosta ei ole tietoa. Ammattikalastajaliiton kannanotossa todetaankin, että kalastajat eivät nyt pysty lainkaan arvioimaan tulevaisuutta, mikä asettaa ammatin harjoittamisen hyvin vaikeiden haasteiden eteen.