Har­taus: Juma­lan kutsu

Elä­mä on lah­ja. Jokai­sel­la ihmi­sel­lä on oman mit­tai­sen­sa elä­mä. Joil­la­kin se kes­tää vain muu­ta­man het­ken, joil­la­kin useam­man vuo­si­kym­me­nen. Kukaan meis­tä ei tie­dä elin­ai­kam­me pituut­ta. Ajan rajal­li­suus puhut­te­lee mei­tä. Elin­ai­kam­me on armon aikaa.

Jos ihmi­nen eksyy elä­mäs­sään Juma­lan armon yhtey­des­tä ja Juma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­ta, hänel­lä on mah­dol­li­suus elin­ai­ka­naan vas­taa­not­taa Juma­lan armo. Juma­la halu­aa armon­sa ja anteek­sian­ta­muk­sen­sa voi­mal­la palaut­taa eksy­neen Isän kotiin, armo­val­ta­kun­taan­sa. Kun elin­ai­ka päät­tyy, ei ajan rajan toi­sel­la puo­len ole enää mah­dol­li­suut­ta parannukseen.

Ihmi­sen elä­mäs­sä on aiko­ja, joi­na Juma­la eri­tyi­ses­ti vetää hän­tä puo­leen­sa. Sel­lais­ta aikaa sano­taan etsi­ko­na­jak­si. Täl­lai­nen aika voi­daan antaa nuo­ruu­des­sa. Elä­mäs­sä koet­tu onnet­to­muus tai sai­raus voi pysäyt­tää tut­ki­maan omaa sydä­men tilaa. Jee­suk­sen luok­se ei voi tul­la kukaan, ellei tai­vaal­li­nen Isä hän­tä vedä (Joh.6:44). Eri­tyi­ses­ti Juma­la kut­suu sanal­laan eksy­nyt­tä ihmis­tä luok­seen. Kut­su­van sanan­sa Juma­la voi lähet­tää armos­ta osal­li­sen, usko­van ihmi­sen väli­tyk­sel­lä. Tut­tu tai ennes­tään tun­te­ma­ton ihmi­nen voi olla täl­lai­nen vies­tin tuoja.

Oli­vat­pa elä­män tilan­teet mil­lai­sia tahan­sa, tär­kein­tä on muis­taa, että kun Juma­la kut­suu, sil­loin on ”otol­li­nen aika ja pelas­tuk­sen päi­vä” (2 Kor. 6:2). Vain sil­loin, kun Juma­la tar­jo­aa armoan­sa, se on vas­taa­no­tet­ta­vis­sa. Etsi­kon­päi­vä ei ole aina. Tänään on kui­ten­kin uusi armon päi­vä. Juma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi on voi­mas­sa vie­lä­kin. Sitä kuu­lu­te­taan nii­den jou­kos­ta, jot­ka ovat armon saa­neet. Jee­sus sanoi ker­ran ope­tus­lap­sil­leen: lah­jak­si olet­te saa­neet, lah­jak­si anta­kaa. Se on tot­ta tänään. Juma­la kut­suu vielä.

Kap­pa­lai­nen Mat­ti Kin­nu­nen Iin seurakunta