Kun kunnan elinvoimasta puhutaan, keskustelussa nousevat usein esille työpaikat, teollisuustontit ja investointien miljoonat. Ne ovat tärkeitä, sillä ilman vahvaa taloutta kunnalla on vähän millä rakentaa.
Mutta mitä elinvoima tarkoittaa tavallisen kuntalaisen arjessa? Riittävätkö uudet rakennukset ja suunnitteilla olevat datakeskukset, vai tarvitaanko myös mahdollisuuksia harrastaa, osallistua ja kuulua yhteisöön?
Vahva talous luo edellytyksiä hyvinvoinnille, mutta ei yksin takaa sitä. Elinvoimaisessa kunnassa ihmisillä on mahdollisuus harrastaa, tavata toisiaan ja osallistua yhteiseen tekemiseen. Iissä on monipuolista toimintaa liikunnan ja kulttuurin parissa. Meillä on aktiivisia järjestöjä, musiikkia, taidetta ja tapahtumia. Ennen kaikkea meillä on ihmisiä, jotka tekevät paljon työtä yhteisen hyvän eteen.
Miksi kulttuurin pitää aina todistaa arvonsa uudelleen?
Liikunnan merkitys tunnustetaan laajasti, ja liikuntapaikkoihin panostetaan. Se on hieno asia. Kulttuurin kohdalla tilanne tuntuu kuitenkin usein toiselta. Sopivista tiloista ja rahoituksesta joudutaan taistelemaan jatkuvasti. Osa paikallisista toimijoista joutuu jopa pohtimaan toimintansa lopettamista tilapulan vuoksi.
Entinen Iin työväentalo oli aikanaan tärkeä kaikenikäisten kohtaamispaikka. Siellä kokoonnuttiin ja harrastettiin yhdessä. Talo on ollut poissa kuntalaisten yhteisestä käytöstä jo viime vuodet, ja nyt sille etsitään uutta kumppania. Olen itsekin ollut mukana päättämässä kumppanuushaun käynnistämisestä, sillä rakennukselle on tärkeää löytää uusi käyttö.
Samalla olen pohtinut, löytyykö talolle kumppani, joka huomioi myös kuntalaisten ja järjestöjen tarpeet. Olisi hienoa, jos tiloja voitaisiin tarjota jatkossakin paikallisten toimijoiden ja kuntalaisten käyttöön.
Valtion järjestöavustusten leikkaukset ja hyvinvointialue Pohteen säästöpaineet koettelevat järjestöjen toimintaa. Vapaaehtoiset tekevät jo nyt kaikkensa, mutta kuinka pitkälle talkootyöllä voidaan korvata puuttuvaa rahoitusta ja tiloja? Vaarana on, että juuri se toiminta, joka ehkäisee ongelmia ja tuo ihmisiä yhteen, heikkenee.
Samaan aikaan Iihin suunnitellaan merkittäviä datakeskusinvestointeja. Puhutaan työpaikoista, verotuloista ja hukkalämmön hyödyntämisestä. Kaikki ovat kannatettavia tavoitteita. Mutta mitä nämä tulevat investoinnit voisivat tuoda tavallisen kuntalaisen arkeen?
Esimerkkejä vastuullisesta yhteistyöstä löytyy muualta Suomesta. Google ilmoitti syyskuussa 2026 investoivansa neljän vuoden aikana 31 miljoonaa euroa paikallisyhteisöjen kehittämiseen Haminassa, Kajaanissa, Muhoksella ja Vaalassa. Rahoituksella tuetaan muun muassa koulutust

Markku Järvenpää.
a, tutkimusta sekä paikallisia ympäristö- ja energiahankkeita.
Jos datakeskushankkeet toteutuvat Iissä, miksi niiden toimijoilta ei voitaisi odottaa vastaavaa panostusta paikalliseen hyvinvointiin? Yhteistyötä voisi tehdä nuorisotoiminnan, kulttuurin ja liikunnan tukemisessa sekä yhteisten harrastuspaikkojen kehittämisessä. Suurelle toimijalle se voisi olla kohtuullinen panostus, mutta paikalliselle yhteisölle sillä olisi suuri merkitys.
Myös kunnalla on vastuunsa. Päätöksillä ja yhteistyöllä voidaan vaikuttaa siihen, miten investointien tuomat mahdollisuudet hyödyttävät kuntalaisia.
Liikunta ja kulttuuri eivät ole toistensa kilpailijoita. Kaikki eivät löydä paikkaansa urheilukentältä. Joku löytää sen teatterista, musiikista tai kädentaidoista. Tärkeintä on, että jokaiselle löytyy paikka osallistua.
Elinvoimaa eivät rakenna pelkät eurot ja rakennukset. Sitä rakentavat ihmiset, jotka pitävät yhteisön elävänä.
Ei riitä, että Ii kasvaa investointien myötä. Myös kuntalaisten hyvinvoinnin pitää kasvaa.
Markku Järvenpää, Iin kunnanvaltuutettu, SDP


