Iin his­to­ri­aa: Erk­ki Här­mä, iiläi­sen isän pojas­ta maaherraksi

Vuon­na 2007 tein Ran­ta­poh­jaan jutun alu­een kan­san­edus­ta­jis­ta. Yhte­nä otsik­ko­na kir­joi­tin “Ii on ollut hyvä astuin­lau­ta edus­kun­taan”. Yksi iiläis­taus­tai­nen poli­tii­kas­sa pit­käl­le eden­nyt hen­ki­lö oli Erk­ki Här­mä, kan­san­edus­ta­ja, minis­te­ri ja maaherra. 

Erk­ki Här­mä oli suvul­taan perus­ii­läi­nen, kuu­luen Lie­des-sukuun. Hänen isän­sä Ant­ti Lie­des-Här­mä muut­ti suur­ten näl­kä­vuo­sien jäl­keen parem­man elä­män toi­vos­sa Tur­kuun vuon­na 1872. Työ­paik­ka löy­tyi pani­mos­ta ja Turun puo­les­ta myös puo­li­so Ida Fager­ström. Erk­ki-poi­ka syn­tyi 10.7. 1890. 

Erk­ki Här­mä kävi kan­sa­kou­lun, työs­ken­te­li muu­ra­ri­na ja liit­tyi muu­ra­rien ammat­tio­sas­ton, jos­sa toi­mi aktii­vi­ses­ti. Här­mä oli aktii­vi­nen myös poliit­ti­ses­ti liit­tyen Sosia­li­de­mo­kraat­ti­seen puo­lu­ee­seen ja käy­den mm. puo­lueo­pis­to­kurs­sin. Aktii­vi­suus joh­ti sii­hen, että Erk­ki Här­mä valit­tiin vuon­na 1917 edus­kun­taan 27-vuo­ti­aa­na. Hän oli tuol­loin edus­kun­nan nuo­rin kan­san­edus­ta­ja. Kan­san­edus­ta­juus kes­ti vain seu­raa­vaan vuo­teen, kun edus­kun­ta hajoitettiin. 

Erk­ki Här­mä kuu­lui sosia­li­de­mo­kraat­tien radi­kaa­lim­paan sii­peen ollen sisäl­lis­so­das­sa punais­ten kes­kus­hal­lin­non jäsen. Hän oli muka­na punais­ten lähet­tä­mäs­sä dele­gaa­tios­sa tar­koi­tuk­se­na neu­vo­tel­la rau­has­ta val­kois­ten kans­sa. Neu­vot­te­lu­ja ei syn­ty­nyt. Sen sijaan Erk­ki Här­mä van­git­tiin ja tuo­mit­tiin kuo­le­maan kuten oulu­lai­nen Yrjö Mäke­lin­kin. Tuo­mio kumot­tiin myö­hem­min ja muu­tet­tiin van­keus­ran­gais­tuk­sek­si, jos­ta Erk­ki Här­mä armah­det­tiin parin vuo­den päästä. 

Van­keu­den jäl­ken alkoi Erk­ki Här­män 25-vuo­ti­nen “luok­ka­ret­ki” muu­ra­ris­ta maa­her­rak­si. Hänän poliit­ti­nen lin­jan­sa muut­tui vuo­si­kym­me­nien aika­na. SDP:ssä oli sisäl­lis­so­dan jäl­keen eri­lai­sia vir­tauk­sia, ja osa radi­kaa­leim­mis­ta ero­tet­tiin puo­lu­ees­ta. Ero­te­tut perus­ti­vat Suo­men Sosia­lis­ti­sen Työ­väen­puo­lu­een SSTP:n. Myös Erk­ki Här­mä liit­tyi SSTP:hen. Hänen puo­li­son­sa Lau­ra Här­mä oli puo­lu­een kan­san­edus­ta­ja­na, kuten iiläi­nen Jaak­ko Lie­des­kin. Lau­ra Här­mä tuo­mit­tiin monien mui­den puo­lue­to­ve­rien­sa tavoin van­keus­ran­gais­tuk­seen val­tio­pe­tok­sen val­mis­te­lus­ta. Hän syn­nyt­ti van­ki­las­sa olles­saan Eero-pojan.

Radi­kaa­li­suu­des­taan huo­li­mat­ta Erk­ki Här­mä teki jyr­kän eron maa­na­lai­seen SKP:hen. Vie­lä vuon­na 1930 hän kuu­lui oman puo­lu­een perus­ta­mis­ta suun­ni­tel­lee­seen Sosia­lis­tis­tis­ten työ­väe­nyh­dis­tys­ten kes­kus­toi­mi­kun­taan, jos­sa oli­vat muka­na mm. Nii­lo Wäl­lä­ri, Eino Pek­ka­la ja Kus­ti Kulo. Här­män poliit­ti­nen lin­ja loi­vení sii­nä mie­les­sä, että hän liit­tyi 1930-luvul­la SDP:n jäse­nek­si. Vie­lä sotien aika­na Erk­ki Här­mä kuu­lui SDP:n sisäi­seen oppo­si­tioon, joka oli­si hyväk­sy­nyt Neu­vos­to­lii­ton rau­ha­neh­dot jo kevääl­lä 1944 ja vaa­ti SDP:n eroa hallituksesta. 

Här­män mark­ka. Var­si­nai­sen elä­män­työn­sä Erk­ki Här­mä teki ammat­tiyh­dis­tys­liik­kees­sä. Hän oli sekä Muu­ra­rien lii­ton, että Suo­men Ammat­ti­jär­jes­tön SAJ:n joh­to­teh­tä­vis­sä koko 1920-luvun. Yhden vuo­den Erk­ki Här­mä oli SAJ:n puheen­joh­ta­ja­na. SAJ lak­kau­tet­tiin vuon­na 1930 ns. kom­mu­nis­ti­la­kien nojal­la. Erk­ki Här­mä oli muka­na perus­ta­mas­sa uut­ta Suo­men Ammat­tiyh­dis­tys­ten Kes­kus­liit­toa SAK:ta. Muu­ra­rien liit­to oli myös lak­kau­tet­tu. Erk­ki Här­mä valit­tiin SAK:n jäse­nek­si perus­te­tun uuden Suo­men muu­raus­työn­te­ki­jöi­den lii­ton sih­tee­rik­si. Hän oli myös SAK:n joh­to­teh­tä­vis­sä mm. puheen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1944–46 ja osal­lis­tui sekä Maa­il­man ammat­tiyh­dis­tys­ten lii­ton perus­ta­vaan kokouk­seen että Poh­jois­mai­sen yhteis­työ­ko­mi­ten toi­min­taan. SAK:n joh­to­teh­tä­vien myö­tä Erk­ki Här­män ase­ma ay-joh­ta­ja­na nousi SAK:n yhteis­kun­nal­li­sen mer­ki­tyk­sen kas­vun myö­tä, kun työ­nan­ta­ja­puo­lel­la tun­nus­tet­tiin SAK:n ase­ma tasa-arvoi­se­na neuvotteluosapuolena. 

Hänel­lä oli kes­kei­nen roo­li useis­sa noi­den vuo­sien palk­ka­neu­vot­te­luis­sa, jois­sa hänet tun­net­tiin jäme­rä­nä ja asial­li­se­na neu­vot­te­li­ja­na. Mar­ras­kuus­sa 1944 tuli tun­ti­palk­koi­hin ylei­nen yhden mar­kan koro­tus, joka kan­san suus­sa nimet­tiin Här­män markaksi. 

Joku voi ihme­tel­lä sitä, että Erk­ki Här­mä nimi­tet­tiin Mau­no Pek­ka­lan hal­li­tuk­seen II kul­ku­lai­tos­ten ja yleis­ten töi­den minis­te­rik­si, II sosi­aa­li­mi­nis­te­rik­si ja II kan­san­huol­to­mi­nis­te­rik­si vuo­sik­si 1946–48, vaik­ka hän ei ollut kuu­lu­nut edus­kun­taan. Pre­si­dent­ti Paa­si­ki­vel­lä oli han­ka­luuk­sia nimit­tää hal­li­tuk­seen dema­rei­ta, kos­ka ns. ase­ve­li­so­sia­lis­tit eivät ulko­po­liit­ti­sis­ta syis­tä tul­leet kysy­myk­seen. Här­mäl­lä oli ulko­po­liit­ti­ses­ti puh­taat pape­rit. Minis­te­riu­ra jat­kui K.A. Fager­hol­min I hal­li­tuk­ses­sa samoil­la vakans­seil­la vuo­si­na 1948–49.

Erk­ki Här­mä nimi­tet­tiin Turun ja Porin lää­nin maa­her­rak­si vuon­na 1949. Sii­nä teh­tä­väs­sä hän oli vuo­teen 1957 eli kuo­le­maan­sa saak­ka. Hänen pää­syn­sä maa­her­rak­si oli poik­keuk­sel­lis­ta, sil­lä maa­her­ran virat oli­vat usein pal­kin­to­ja pit­käs­tä kan­san­edus­ta­juu­des­ta. Erk­ki Här­mä oli edus­kun­nas­sa vuo­den 1917 lisäk­si vain vuo­si­na 1948–49. Hänen vai­mon­sa Lau­ra oli kan­san­edus­ta­ja­na 1920-luvun lisäk­si vuo­si­na 1941–44.

Ei ole tie­toa, kuin­ka aktii­vi­ses­ti Erk­ki Här­mä piti yhteyt­tä iiläi­seen sukuun­sa tai tun­si­ko hän luk­ka­rin­rak­kaut­ta isän­sä koti­paik­kaa koh­taan. Suku­lai­sia on mm. Lai­ti­sen kauppiassuku. 

Kii­tos taus­ta­ma­te­ri­aa­lis­ta Pau­li Paa­sol­le, jon­ka isä oli Erk­ki Här­män pik­kuserkku!