Cem­ba­lo mah­dol­lis­taa kama­ri­musiik­ki­kon­ser­tit Iissä

Iin seu­ra­kun­taan on han­kit­tu cem­ba­lo. Seu­ra­kun­nan kant­to­ri Eija Jaa­ra iloit­see, että soi­tin mah­dol­lis­taa kama­ri­musiik­ki­kon­sert­tien järjestämisen.

– Olen pit­kään toi­vo­nut, että pys­tyi­sim­me jär­jes­tä­mään enem­män kon­sert­te­ja, jois­sa voi­tai­siin soit­taa rene­sans­sin ja baro­kin ajan van­haa musiik­kia. Cem­ba­lo sovel­tuu sii­hen erinomaisesti.

Cem­ba­lo on pia­non edel­tä­jä, joka kehi­tet­tiin jo 1400-luvul­la. Pia­non ja cem­ba­lon suu­rin ero on äänenmuodostuksessa.

– Kun pia­nos­sa vasa­ra lyö kie­liä, cem­ba­los­sa kiel­tä näp­päi­lee mekaa­ni­nen kyn­si. Suo­ri­tin opis­kel­les­sa­ni yhden cem­ba­lo­kurs­sin. Sen arvos­te­lu­kin poik­ke­si pia­nos­ta siten, että arvos­te­li­ja­na oli muka­na myös kita­ran­soi­ton lehtori.

Cem­ba­lo poik­ke­aa pia­nos­ta myös sii­nä, että soi­ton voi­mak­kuut­ta voi muut­taa vain sor­mio­ta vaih­ta­mal­la, kun pia­nos­sa sitä voi sää­del­lä kos­ke­tuk­sen voimakkuudella.

Opis­ke­luai­ko­jen­sa jäl­keen Jaa­ra sai soit­taa cem­ba­loa edel­li­ses­sä työ­pai­kas­saan, jon­ne soi­tin toi­si­naan vuokrattiin.

– Vaik­ka soi­tin on nyt koko ajan käy­tet­tä­vis­sä, täy­tyy aina vähän aikaa har­joi­tel­la, että soit­ti­meen saa tun­tu­maa. Pia­no, urut ja cem­ba­lo ovat kaik­ki eri­lai­sia soittaa.

Jaa­ra ja Iin seu­ra­kun­nan toi­nen kant­to­ri Mark­ku Jaa­ko­la on nyt kurs­si­tet­tu myös cem­ba­lon virit­tä­mi­seen. Apu­na sii­nä on puhe­li­meen ladat­ta­va äänisovellus.

Iin van­haan pap­pi­laan sijoi­te­tun cem­ba­lon on val­mis­ta­nut Lau­ri Vir­ta­per­ko vuon­na 1973.

– Soit­ti­men iän voi mel­kein pää­tel­lä sen seit­se­män­kym­men­tä­lu­kui­ses­ta väri­tyk­ses­tä, Jaa­ra toteaa.

Cem­ba­lo pää­tyi Iihin Turusta.

– Kir­jai­li­ja ja musii­kin­har­ras­ta­ja Juha­na Tork­ki halusi muut­taes­saan luo­pua cem­ba­los­ta. Jus­si Vil­ku­na esit­ti, että se han­kit­tai­siin Iin seu­ra­kun­nal­le. Saim­me sii­hen rahoi­tuk­sen ja nyt cem­ba­lo on täällä.

Soi­tin tuli Iin seu­ra­kun­nal­le edulliseksi.

– Tämä mak­soi vain 3000 euroa, kos­ka täs­sä on pia­non kos­ket­ti­met. Ne ovat hie­man leveäm­mät, mitä cem­ba­loon kuu­lui­si. Mikä­li täs­sä oli­si kapeam­mat kos­ket­ti­met, oli­si tämän arvo kuu­lem­ma 15 000 euroa.

Seu­ra­kun­nan cem­ba­lo on sijoi­tet­tu van­haan pap­pi­laan arviol­ta aina­kin ensi syk­syyn kes­tä­vän kir­kon remon­tin ajak­si. Siel­lä sitä esi­tel­tiin ylei­söl­le kama­ri­kon­ser­tis­sa tois­sa sun­nun­tai­na. Kon­ser­tis­sa cem­ba­loa soit­ti Lau­ra Rön­ty­nen ja nok­ka­hui­lua Step­ha­nie Archer.

– Van­han pap­pi­lan salis­sa on hyvä akus­tiik­ka, mut­ta sin­ne ei mah­du kovin suur­ta ylei­söä. On har­mil­lis­ta, että kirk­ko on kiin­ni, sil­lä se on mei­dän paras klas­si­sen musii­kin kon­sert­ti­paik­kam­me, Jaa­ra sanoo.

Kirk­ko on nor­maa­lis­ti myös kant­to­rien har­joit­te­lu­paik­ka ja vara­har­joit­te­lu­paik­ka hei­dän joh­ta­mil­leen kuoroille.

– Kir­kos­sa on oma rau­ha ja hyvä kes­kit­tyä. Kirk­ko on meil­le kant­to­reil­le var­mas­ti tär­kein työpiste.

Iin seu­ra­kun­nas­sa toi­mii nykyi­sin nais­kuo­ro­na toi­mi­va kirk­ko­kuo­ro, mies­ten lau­lu­ryh­mä sekä nel­jän­kym­me­nen lau­la­jan lap­si­kuo­ro ja pie­nem­pi lap­si­kuo­ro Kuivaniemellä.

Jaa­ra toi­voo, että cem­ba­lon mah­dol­li­suuk­siin tar­tut­tai­siin myös Iin kansalaisopistossa.

– Ii-opis­ton pie­net pia­no-oppi­laat voi­si­vat tutus­tua soit­ti­meen ja pitää sen kans­sa konsertteja.