Haukiputaan koulun seiskoilla on MOK-teemana hyvinvointi. Runoilu on jo sinänsä hyvinvointia tuottavaa, mutta oppilailla oli vielä aiheena tehdä runoja asioista, jotka tuottavat hyvää oloa ja hyvinvointia. Alla Viljon Huhtalan runopaketti.
Satakaksikymmentä ja viisi
keksimisen hetki ohi kiisi
aina jostain tulee ajatukseen
palaan aina lukuun ikoniseen
eikä synny siitä ees biisi
Tuhat tuntia GD:tä takana
On kai ehkä Pingukin
Muille iloo antaa hän
Megahauska kaveri
Ihmeellisen kiva on
Ylös nousen,
valo silmiä häikäisee;
katson ylös,
mieless’ aavistus vierailee.
Ruoka vaihtuu ja
paremmalta tuoksuu,
vesi korvautuu
ja hyvältä maistuu.
Kävelen, juoksen, syön, juon…
ööh.
Nukun…
ja… äh.
Turkin sukii tämä yksi,
saa silityksen tai kaksi,
lähtee emäntä
tai isäntä
pois
ja kouluun…
Ei toimi, uudestaan koko kirjoitus.
Kaveritta mutta voimissani,
hännästä vain puoli mutta iloissani,
viiletän halki
terraarion
tai akvaarion
Mikä tämä nyt on.
Mikä tämä lasiboksi nyt onkaan,
ei itsellä tietoa siitä…
Ei taaskaan.
Tarvitsen hyvän idean.
“Sans espoir, sans regret…”
Ei toivoa mutta ei katumusta mulla,
elämän matka
vain jatkuu,
oon kai seniori…
Ööh.
Mut’ mitä siitä,
en vainaa oo kuitenkaan;
kävelen, juoksen, syön, juon, nukun
…
…Ääh…
ja kipitän.
Kipi kipi kipi kipi kipi kipi kipi kipi kipi kipi minä kipitän. Jukra kun kipitänkin tänään.
Kipi kipi kipi.
Nyt meinaan väsyä.
Ei sittenkään,
kipitän vain.
Kipi kipi kipi.
Spurtti.
Ja kipi kipi kipi kipi kipi.
Nyt runo uusiksi.
…
…
…
No niin!
Joka päivä, kunnes ilta tulee takaisin,
joka päivä, kunnes isäntä tai emäntä tulee takaisin:
Kävelen, juoksen, syön, juon, nukun ja kipitän
ja vaikka olen vain pieni jyrsijä
ja osaan rakastaa terraarioni hoitajaa
isolla, ISOLLA sydämellä
ISOLLA sydämellä
vaikka olenkin vain pienen pieni, pikkuruinen jyrsijä
vaikka olenkin vain pieni gerbiili.
Kipi kipi.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.