Ran­ta­poh­jas­ta 7.7.1977: Sat­tui­pa sil­loin, kun oli uute­na iskel­mä Puhe­lin­lan­gat lau­laa. Sitä nuo­ret myö­tään ral­lat­ti­vat. Talon vaka­va­mie­li­nen van­hae­män­tä mones­ti ihan suut­tui nuo­rel­le väel­le ja käs­ki lopet­taa lau­la­mi­sen. Kului jon­kin aikaa, niin nuo­ri väki kuu­li lau­lua keit­tiös­tä, mis­sä emän­tä yksin aska­roi. Tah­toi vähän nau­rat­taa, kun lau­lun sanat oli­vat “puhe­lin­lan­gat lau­laa…” E.H. Haukipudas