Tuo­mo Sora­kan­gas vihel­si 2 000 otte­lua ja pis­ti pil­lit pussiin

Jarmo Havana kiitti Ahmojen puolesta Tuomo Sorakangasta hyvästä tuomarityöskentelystä ja onnitteli 2000 virallisen ottelun merkkipaalusta Ahmojen edustusjoukkueen pelin jälkeen Haukiputaan jäähallilla.Jarmo Havana kiitti Ahmojen puolesta Tuomo Sorakangasta hyvästä tuomarityöskentelystä ja onnitteli 2 000 virallisen ottelun merkkipaalusta Ahmojen edustusjoukkueen pelin jälkeen Haukiputaan jäähallilla.

Hau­ki­pu­taa­lai­nen jää­kiek­koe­ro­tuo­ma­ri Tuo­mo Sora­kan­gas, 45 saa­vut­ti tavoit­teen­sa 2 000 viral­li­sen otte­lun merk­ki­paa­lus­ta lau­an­tai­na Hau­ki­pu­taan jää­hal­lil­la. Samal­la hän päät­ti kol­me vuo­si­kym­men­tä kes­tä­neen ero­tuo­ma­riu­ran­sa. Saa­vu­tus on mer­kit­tä­vä Oulun alu­eel­la ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin.

Merk­ki­paa­lu täyt­tyi mie­lui­sis­sa puit­teis­sa Hau­ki­pu­taan jää­hal­lil­la Ahmo­jen edus­tus­jouk­ku­een kotiot­te­lus­sa SuPS:ia vas­taan. Pis­tee­nä i:n pääl­le Ahmat kukis­ti SuPS:in maa­lein 6–2.

Hau­ki­pu­taan Ahmo­jen ja Oulun Jää­kiek­ko­tuo­ma­rit ry:n edus­ta­jat onnit­te­li­vat ja kukit­ti­vat arvos­te­tun ja pit­kän uran teh­neen Ahma-taus­tai­sen Sora­kan­kaan ylei­sön ja pelaa­jien tapu­tus­ten säestyksellä.

Tuo­ma­roin­nin Sora­kan­gas aloit­ti jo 15-vuo­ti­aa­na, jol­loin oli mah­dol­lis­ta suo­rit­taa ero­tuo­ma­ri­kort­ti perus­kurs­sil­la. Pak­ki­na ja lai­ta­hyök­kää­jä­nä hän pela­si Ahmois­sa B‑junioreihin saakka.

– Aikai­sem­pi­na keväi­nä olin ollut tuo­ma­ri­na Hau­ki­pu­taan hal­lin kevät­tur­nauk­sis­sa, mikä tun­tui muka­val­ta lisäl­tä jää­kie­kon pelaa­mi­sen oheen.

Pit­kän tuo­ma­roin­tiu­ran­sa var­rel­ta hänel­le on ker­ty­nyt laa­jaa koke­mus­ta niin Mes­tik­ses­tä pää­tuo­ma­ri­na, SM-Lii­gas­ta lin­ja- ja pää­tuo­ma­ri­na kuin alem­mis­ta­kin sar­jois­ta sekä kan­sain­vä­li­sis­tä otte­luis­ta. SM-lii­gas­sa teh­tä­viä oli nel­jä kaut­ta lin­ja­tuo­ma­ri­na ja kuusi kaut­ta pää­tuo­ma­ri­na, mikä teki yhteen­sä 207 peliä. Mes­tik­ses­sä pele­jä ker­tyi 318.

Aasian Lii­gas­sa Sora­kan­gas oli ammat­ti­lai­se­na kol­me kuu­kaut­ta vuon­na 2004.

– Se oli hie­no koke­mus kai­kin puo­lin. Pää­sin tutus­tu­maan moneen kau­pun­kiin vapaa­päi­vi­nä kun pelit oli­vat pää­asias­sa vii­kon­lop­pui­sin. Kult­tuu­ri oli eri­lai­nen myös jää­kie­kos­sa jopa sar­jan sisäl­lä, kun jouk­kuei­ta oli Japa­nis­ta, Ete­lä-Koreas­ta, Kii­nas­ta ja Venä­jäl­tä. Pelien taso vaih­te­li kovasti.

Mon­ta läh­töä ja reis­sua on taka­na, sil­lä lähes puo­let 2000 tuo­ma­roin­ti­teh­tä­vis­tä on ollut muu­al­la kuin Oulun alueella.

– Per­he on aina tuke­nut ja anta­nut mah­dol­li­suu­den vihel­lys­teh­tä­viin. Iso kii­tos sii­tä! Mel­koi­nen mää­rä per­heel­le tär­kei­tä meno­ja on jää­nyt käy­mät­tä tämän har­ras­tuk­sen vuoksi.

Jää­kiek­koe­ro­tuo­ma­ril­ta edel­ly­te­tään hyvää kun­toa, sään­tö­jen hal­lin­taa ja tilan­ne­ta­jua. Kol­me vuo­si­kym­men­tä on vaa­ti­nut ennen kaik­kea rak­kaut­ta lajiin. Mis­tä innostus?

– 20 vuot­ta kun toi­min kil­pai­lu­mie­les­sä tuo­ma­ri­na, niin sii­tä kil­pai­lus­ta var­mas­ti­kin se isoin moti­vaa­tio on löy­ty­nyt. Tuo­ma­reil­la­kin kau­det päät­ty­vät sar­jo­jen finaa­li­pe­lei­hin ja nii­hin oli aina pyr­ki­mys. Paras­ta on ollut myös itsen­sä haas­ta­mi­nen. Jää­kiek­ko on tuo­nut elä­mään pal­jon, myös ystä­viä. Tie­tys­ti useat ulko­mail­la suun­tau­tu­neet peli­reis­sut ovat olleet hie­no bonus täl­le harrastukselle.

Val­mis­tau­tu­mi­nen pelei­hin on erit­täin tär­ke­ää ja se toi myös muu­hun elä­mään rutii­ne­ja. – Ei voi läh­teä soi­tel­len sotaan!

Kil­pa­tuo­ma­riu­ran aika­na tal­vet sujui­vat pit­käl­ti jää­kie­kon ehdoil­la ja oma kalen­te­ri piti olla tyh­jä elo­kuus­ta huh­ti­kuu­hun. Vii­mei­set kau­det har­ras­tus­mie­les­sä ovat olleet han­ka­lim­pia, kun on tavoit­tee­na on ollut vain kun­toil­la ja saa­da itsel­le ase­tet­tu peli­mää­rä täy­teen. Vii­mei­set vuo­det ovat olleet muka­via­kin, kun on saa­nut olla muka­na ken­täl­lä nuor­ten tuo­ma­rei­den kou­lut­ta­mi­ses­sa, Sora­kan­gas summaa.

Tuo­ma­reil­le sataa hel­pos­ti kri­tiik­kiä ja buu­auk­sia, mut­ta har­voin kiitosta.

– Jos kukaan ei pelin jäl­keen puhu mitään, niin sil­loin kaik­ki on suju­nut koh­tuul­li­ses­ti. Buu­auk­set kuu­lu­vat peliin, eikä niis­tä voi välit­tää, Sora­kan­gas kuittaa.

– Tuo­ma­rit pyr­ki­vät jokai­ses­sa pelis­sä täy­del­li­seen onnis­tu­mi­seen, mut­ta jol­lain tapaa se tun­tuu mah­dot­to­mal­ta aja­tuk­sel­ta. Vaik­ka peli oli­si­kin mui­den peli­ta­pah­tu­maan osal­lis­tu­vien mie­les­tä onnis­tu­nut, tuo­ma­ri­ko­pis­sa nousee aina esil­le jokai­ses­ta pelis­tä asioi­ta, jot­ka oli­si voi­nut hoi­taa paremmin.

“Mel­koi­nen elä­män oppikoulu”

Tuo­mo Sora­kan­gas uskoo, että pää­tös tuo­ma­roin­nin lopet­ta­mi­ses­ta 2000. otte­lun täy­tyt­tyä pitää, sil­lä hän oli val­mis­tau­tu­nut rat­kai­suun. Rai­dal­li­sen tuo­ma­ri­pai­tan­sa hän luo­vut­ti lau­an­tai­na Ahmoil­le ja toi­nen pai­ta on jo nau­lat­tu oman varas­ton seinään.

– Paras­ta on ollut itsen­sä haas­ta­mi­nen, tote­aa Sora­kan­gas tuomarointiurastaan.

Toki vähän hai­keut­ta­kin on ilmas­sa ja fii­lik­set vii­mei­ses­sä mat­sis­sa oli­vat erikoiset.

– Sii­nä tuli mie­tis­kel­tyä ja ker­tail­tua monet tapah­tu­mat läpi. Pelin jäl­keen kii­tol­li­suus oli kui­ten­kin pääl­lim­mäi­se­nä, sil­lä jää­kiek­ko­tuo­ma­rius on toi­mi­nut mel­koi­se­na oppi­kou­lu­na elä­mäl­le. Olen saa­nut val­ta­vas­ti eri­lai­sia koke­muk­sia vuo­sien varrella.

Tie­to­lii­ken­nea­lal­la työs­ken­te­le­vä Sora­kan­gas ei var­mas­ti­kaan ehdi jat­kos­sa­kaan lepää­mään laa­ke­reil­laan. Teh­tä­vät jat­ku­vat Suo­men Jää­kiek­ko­lii­ton alai­sen Mes­tik­sen kurin­pi­to­ryh­män jäse­ne­nä. Ryh­mä vas­taa sar­jan kurin­pi­dos­ta ja käsit­te­lee peleis­sä tapah­tu­via rik­ko­muk­sia tuo­ma­rei­den ja otte­lu­val­vo­jien rapor­toin­tien sekä videoi­den perus­teel­la ja tekee pää­tök­siä tulee­ko tilan­tees­ta peli­kiel­toa vai ei.

Lisäk­si hän kuu­luu Oulun Jää­kiek­ko­tuo­ma­rei­den yhdis­tyk­seen. Aiem­min Sora­kan­gas on toi­mi­nut myös Suo­men jää­kiek­ko­tuo­ma­ri­lii­ton hallituksessa.

Jää­kie­kon ohel­la jal­ka­pal­lo on aina ollut Sora­kan­kaan sydän­tä lähel­lä. Hän on Hau­ki­pu­taan Pal­lon vara­pu­heen­joh­ta­ja, hoi­taa seu­ran talous­asioi­ta sekä val­men­taa Hau­Pan nais­ten jouk­kuet­ta ja on muka­na hoi­ta­mas­sa jouk­ku­een tausta-asioita.

– Nyt kun vii­kon­lop­pu­ja vapau­tuu, toi­von ehti­vä­ni kevääl­lä käy­dä pil­kil­lä ja mökil­lä useam­min. Oli­si muka­va myös käy­dä kat­so­mas­sa enem­män pele­jä, ja ehkä nii­tä voi­si pik­ku hil­jaa kat­sel­la enem­män koko­nai­suu­den kaut­ta eikä tuo­ma­rin silmin.

Jää­kiek­ko on tot­ta­kai kuviois­sa edel­leen muka­na, sil­lä “Soralla“on menos­sa 10. peli­vuo­si Ahmo­jen Köppäukot-harrastejoukkueessa.

– Köp­pä­uk­ko­jen peli­ta­van ymmär­tä­mi­nen vaa­tii luul­ta­vas­ti vie­lä usei­ta vuo­sia lisää har­joit­te­lua, hän myhäilee.

Otte­lu­tun­nel­mia Ahmat–SuPS