Toi­mit­ta­jal­ta: Jar­rua vai käsijarrua?

Jos uni ei illal­la ota tul­lak­seen, nousen usein luke­maan ylei­sön­osas­to­ja ja teks­ta­ri­pals­to­ja. Siel­lä kan­sa ker­too, mitä on mie­len­pääl­lä. Huo­len ja valit­ta­mi­sen aiheet ovat usein hyvin arki­päi­väi­siä, mik­si­käs ei, eläm­me arkeam­me, joka on lähel­lä meitä.

Vii­kon­vaih­teen Ilta-Sano­mis­ta pis­ti sil­mään myös talous­po­liit­ti­nen huo­li. Toi­mit­ta­ja Timo Haa­pa­la varoit­ti, ettei hänen kir­joi­tus­taan kan­na­ta lukea, jos mie­lii säi­lyt­tää hyvän fii­lik­sen ja opti­mis­min polii­tik­ko­jen kyvyis­tä hoi­taa Suo­men talout­ta. Varoi­tus oli tie­ten­kin mitä par­hain kou­ku­tin ahmia artik­ke­li. Mai­nit­ta­koon, että suku­ni­mes­tä huo­li­mat­ta kir­joit­ta­ja ei ole sukua meikäläiselle.

Suo­mea uhkaa kir­joit­ta­jan ja talous­vii­sai­den mukaan jou­tu­mi­nen EU:n tark­kai­lu­luo­kal­le, ellem­me saa pol­kais­tua vel­ka­jar­rua pääl­le. Vel­ka kas­vaa nopeam­min kuin toi­vo talous­kas­vus­ta. Kulut­ta­jien pitäi­si roh­kais­tua osta­maan, mut­ta eipä roh­keus auta epä­var­muu­den jyl­lä­tes­sä. Syn­ty­vyys ei nouse, väki ikään­tyy, työt­tö­myy­lu­vut eivät kohe­ne, maa­han­muut­ta­jat eivät kotou­du ja puo­lus­tus­tuk­seen tar­vi­taan lisä­mil­jar­de­ja sotai­san itä­naa­pu­rin varal­le. Jul­ki­syh­tei­sö­jen menois­sa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen olem­me Rans­kan jäl­keen kak­kos­ti­lal­la, ja täl­lä ker­taa hopea lie­nee häpeä.

Edus­kun­nas­sa yri­te­tään sor­va­taan mal­lia, jol­la vel­kaan­tu­mi­nen saa­tai­siin kuriin yli hal­li­tus­kausien. Samas­sa venees­sä ollaan myös kun­nis­sa. Oulus­sa puhu­taan val­tuus­to­so­pi­muk­ses­ta, joka sitout­tai­si päät­tä­jiä toi­mi­maan pitem­mäl­lä täh­täi­mel­lä yli puo­lue­ra­jo­jen ja huo­li­mat­ta sii­tä, mikä taho on vallankahvassa.

Yöune­ni eivät men­neet lopul­li­ses­ti täl­lä­kään ker­taa. Sini­sil­mäi­se­nä ummis­tin sil­mä­ni ja toi­voin vii­saut­ta val­taa­pi­tä­vil­le käyt­tää yhteis­tä varal­li­suut­ta oikeu­den­mu­kai­ses­ti. Maa­lais­jär­ki kuis­ki, että vel­ka­jar­ru on tar­peen, mut­ta tar­vi­taan­ko jos­sain vai­hees­sa myös käsi­jar­rua? Onko jos­sain perä­sei­nä sil­le, että talous voi­si aina vaan kas­vaa? Vaa­ti­muk­set tun­tu­vat vain lisään­ty­vän, ja emme ole hel­pos­ti val­mii­ta luo­pu­maan mis­tään saavutetusta.

auli.haapala(at)rantapohja.fi