Per­he­hoi­don asuk­kaat: “Tämä on kuin toi­nen koti”

Tal­vi­nen ilta­päi­vä hämär­tyy Hau­ki­pu­taan Ervas­tin­ran­nal­la. Vaa­lean oma­ko­ti­ta­lon pihal­la tuik­ki­vat jou­lu­va­lot, ja por­taan­pie­les­sä on par­kis­sa useam­pi rol­laat­to­ri. Oma­ko­ti­ta­lo on Mari­ka Vim­pa­rin ja Kari Mäen koti, jos­sa he tar­joa­vat myös per­he­hoi­toa ikäihmisille.

“Per­he­hoi­to Sydä­mel­lä” on toi­mi­nut puo­li­tois­ta vuot­ta tar­jo­ten kodin­omais­ta hoi­vaa ja huo­len­pi­toa iäk­käil­le. Asu­mis­jak­sot ovat 3–7 vuo­ro­kau­den mit­tai­sia tilan­teen ja tar­peen mukaan. Per­he­ko­dis­sa myös yövy­tään, ja oma­ko­ti­ta­los­ta löy­tyy asuk­kail­le kak­si kah­den hen­gen ja kak­si yhden hen­gen huo­net­ta. Yhtä aikaa asuk­kai­ta voi olla enim­mil­lään kuusi.

Per­he­hoi­don tar­koi­tuk­se­na on tukea ikäih­mi­sen koto­na asu­mis­ta. Per­he­ko­dis­sa asu­taan ja ele­tään taval­lis­ta arkea kuten koto­na­kin. Tyy­pil­lis­tä on, että per­he­hoi­toon tul­laan sik­si ajak­si kun omas­sa kodis­sa omais­hoi­ta­ja­na toi­mi­va lähei­nen pitää laki­sää­teis­tä vapaa­ta tai on tila­päi­ses­ti esty­nyt hoi­ta­maan muis­ti­sai­ras­ta tai muu­toin huo­len­pi­toa tar­vit­se­vaa läheis­tään. Per­he­hoi­to­jak­so voi­daan myön­tää myös yksi­na­su­vil­le ikäih­mi­sil­le virik­keek­si ja sosi­aa­lis­ten suh­tei­den yllä­pi­tä­mi­sek­si, mil­lä tue­taan koto­na asu­mis­ta ja jaksamista.

Keit­tiös­tä ison pöy­dän äärel­tä kuu­luu vil­kas puheen­so­ri­na. Aihei­na ovat ajan­koh­tai­nen itse­näi­syys­päi­vä ja tie­ten­kin lähes­ty­vä jou­lu. Ne herät­tä­vät monia muis­to­ja. Pöy­dän äärel­lä jutus­te­le­vat Anna-Lii­sa Lap­pi, Mai­la Kal­lat­sa ja Sep­po Heis­ka­nen isän­tä­väen kans­sa. Muut asuk­kaat ovat aset­tu­neet olo­huo­neen puo­lel­le tele­vi­sion äärelle.

– Tämä on mitä par­hain ja viih­tyi­sin paik­ka. Luon­to on lähel­lä ja olem­me tul­leet tutuik­si kes­ke­näm­me, sil­lä olem­me olleet tääl­lä jo useam­pia ker­to­ja yhtä aikaa, sum­ma­si Anna-Lii­sa Lappi.

Mai­la Kal­lat­sa muis­te­li muka­via käve­ly­ret­kiä Hal­ko­ka­rin ran­taan. Hän ihas­tui Per­he­hoi­to Sydä­mel­lä ‑kotiin käy­ty­ään tutus­tu­mas­sa paik­kaan ja päät­ti heti, että tän­ne halu­aa tul­la. Sep­po Heis­ka­nen seu­rai­lee ja rap­sut­taa per­heen lem­mik­ki­koi­ria Hileä ja Kirp­pua, jot­ka tie­tä­vät, että maku­pa­lo­ja saat­taa sil­loin täl­löin herua.

Mari­ka Vim­pa­ri ker­too, että per­he­hoi­dos­sa käy­vät asuk­kaat tule­vat hyvin lähei­sik­si ja tutuik­si, kuten myös hei­dän omai­sen­sa. Tar­koi­tuk­se­na onkin, että asuk­kaat voi­vat tul­la aina samaan paik­kaan tut­tu­jen ihmis­ten pariin.

– Tämä on kuin toi­nen koti, kom­men­toi­vat asukkaat.

Sydä­mel­lä-kodis­sa asuk­kaat voi­vat halu­tes­saan osal­lis­tua ja aut­taa Mari­kaa ja Karia kodin aska­reis­sa kuten ruu­an­lai­tos­sa ja siis­ti­mi­ses­sä. Yhdes­sä voi­daan lei­poa ja kesä­ai­ka­na pihan pari­kym­men­tä mar­ja­pen­sas­ta tar­joa­vat muka­vaa teke­mis­tä. Ulkoi­lu kuu­luu päi­vit­täi­seen ohjel­maan ja mikä­li keli ei sitä sal­li, jum­pa­taan sisäl­lä. Vas­ti­kään Mari­ka teki asuk­kail­le pien­tä hem­mot­te­lua mani­kyy­rin mer­keis­sä. Lau­lut ja tari­nat kuu­lu­vat myös yhtei­seen seurusteluun.

– Per­heen lem­mik­ki­koi­rat kuu­lu­vat myös arkeem­me ja nii­tä tykä­tään hoi­va­ta ja rap­sut­taa. Koi­rat ovat oppi­neet ter­veh­ti­mään tuli­jat ja myös hyväs­te­le­mään hei­dät jak­son pää­tyt­tyä etei­ses­sä, Mari­ka kertoo.

Yhtei­sen kans­sa­käy­mi­sen mer­ki­tyk­sel­li­syys näkyy sii­nä, että asuk­kaat halua­vat olla yhtei­sis­sä tilois­sa eivät­kä omis­sa huo­neis­saan. Oles­ke­lu­ti­loi­na on ava­ra ja yhte­näi­nen keit­tiö-olo­huo­ne. Var­sin­kin kesä­ai­ka­na ollaan myös pal­jon ulkona.

Vaih­tu­vuut­ta asuk­kais­sa tapah­tuu sil­loin, jos kävi­jän kun­to heik­ke­nee niin, että tar­vi­taan tehos­te­tum­paa hoi­toa. Per­he­hoi­dos­sa ole­vil­ta asuk­kail­ta edel­ly­te­tään, että he ovat kun­nol­taan suh­teel­li­sen oma­toi­mi­sia eivät­kä tar­vit­se esi­mer­kik­si sään­nöl­lis­tä yöl­lis­tä apua.

Mari­ka Vim­pa­rin sydän syk­kii ikäih­mi­sil­le, joi­den paris­sa hän aloit­ti työs­ken­te­lyn jo 16-vuo­ti­aa­na van­hain­ko­dis­sa Hau­ki­pu­taal­la. Kipi­nän hän uskoo saa­neen­sa jo lap­se­na seu­ra­tes­saan kun äiti toi­mi oman äitin­sä omaishoitajana.

– Koin vah­vas­ti, että haluan toi­mia ikäih­mis­ten paris­sa ja teh­dä työ­tä hei­dän hyväkseen.

Mari­ka opis­ke­li lähi­hoi­ta­jak­si ja on luke­nut kun­tou­tus- ja ter­veys­tie­tei­tä. Täl­lä het­kel­lä hän opis­ke­lee ohes­sa myös sairaanhoitajaksi.

Mari­ka Vim­pa­ri muis­te­taan Hau­ki­pu­taal­la toi­mi­neen Wal­kea Sydän ‑koti­pal­ve­lu­yri­tyk­sen perus­ta­ja­na yhdes­sä sisa­ren­sa kans­sa. Vuon­na 2021 yri­tys myy­tiin ja Mari­ka ryh­tyi per­he­hoi­ta­jak­si omas­sa kodis­saan, mihin koki vetoa. Rat­kai­sua ei ole tar­vin­nut katua, päin­vas­toin. Per­he­hoi­to on anta­nut enem­män kuin mitä osa­si odottaa.

– Haluan ja voin teh­dä asioi­ta omal­la taval­la­ni asuk­kai­den tar­pei­den ja toi­vei­den mukaan.

Lupaa­van alun jäl­keen mukaan per­he­hoi­ta­jak­si ryh­tyi myös Kari, joka työs­ken­te­li aiem­min aivan toi­sen­lai­sel­la alal­la. Muu­tos ja uusi työn­ku­va on ollut mie­lui­nen. Kari aut­taa monis­sa aska­reis­sa ja vas­taa pää­osin ruu­an­lai­tos­ta. Kaik­ki ruo­ka val­mis­te­taan alus­ta asti itse.

– Karin mukaan­tu­lo vapaut­ti minul­le vie­lä enem­män aikaa olla asuk­kai­den kans­sa, tote­aa Marika.

Per­he­hoi­to Sydä­mel­lä ‑kodis­sa voi olla enim­mil­lään kuusi asu­kas­ta, mikä edel­lyt­tää yksi­tyis­ko­dis­sa kah­ta per­he­hoi­ta­jaa. Jos hoi­ta­jia on yksi, asuk­kai­ta voi olla enin­tään neljä.

Per­he­hoi­don jak­sot yksi­tyi­sis­sä kodeis­sa voi­vat olla lyhy­tai­kai­sia, osa­vuo­ro­kau­ti­sia ja pit­kä­ai­kai­sia. Per­he­hoi­ta­jil­ta ei edel­ly­te­tä sosi­aa­li- tai ter­vey­sa­lan kou­lu­tus­ta, sil­lä pal­ve­lu on tar­koi­tet­tu tuke­maan koto­na asu­mis­ta; mikä­li pys­tyy asu­maan omas­sa kodis­sa, voi olla perhehoidossa.

Alan koke­muk­ses­ta ja kou­lu­tuk­ses­ta on tie­ten­kin hyö­tyä, mut­ta pal­ve­lua voi­vat tar­jo­ta aivan taval­li­set kodit ja per­heet, jois­sa on vakaa elä­män­ti­lan­ne. Poh­de tar­jo­aa toi­min­taan val­men­nus­ta ja tukea.

Omas­sa yksi­tyis­ko­dis­sa toi­mi­va per­he­hoi­ta­ja ei ole yrit­tä­jä eikä koti hoi­to­lai­tos, vaan pal­ve­lus­ta teh­dään toi­mek­sian­to­so­pi­mus Poh­teen kans­sa. Myös asuk­kaan kodis­sa työs­ken­te­le­vä per­he­hoi­ta­ja toi­mii sopimuspohjaisesti.

Per­he­ko­ti Sydä­mel­lä ‑asuk­kaat ovat täl­lä het­kel­lä 60–97-vuotiaita ja he ovat Oulun seu­dul­ta ja lähis­töl­tä. Hau­ki­pu­taan alu­eel­la toi­mii täl­lä het­kel­lä myös aina­kin yksi toi­nen ikäih­mi­sil­le per­he­hoi­toa tar­joa­va koti Kellossa.

Mari­ka Vim­pa­ri ker­too koke­neen­sa hyväk­si mah­dol­li­suu­den sää­tää oma vapaa­jak­so asuk­kai­den hoi­to­jak­so­tuk­sen ansios­ta. Sil­loin voi viet­tää vapaa-aikaa ja pää­see myös har­ras­ta­maan omia jut­tua, mikä sekin on tärkeää.

Per­he­hoi­to, mitä se on?

• Kodin­omais­ta per­he­hoi­toa jär­jes­te­tään per­he­hoi­ta­jan yksi­tyis­ko­dis­sa. Per­he­hoi­ta­jia toi­mii myös hoi­det­ta­van kodissa.

• Per­he­hoi­toon on mah­dol­li­suus pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nin perus­teel­la ikäih­mi­sil­lä, vam­mai­sil­la sekä las­ten­suo­je­lu­toi­mien pii­ris­sä ole­vil­la lap­sil­la ja nuorilla.

• Ikäih­mis­ten per­he­hoi­don tavoit­tee­na on tar­jo­ta kodin­omais­ta hoi­vaa ja huo­len­pi­toa, yllä­pi­tää toi­min­ta­ky­kyä, edis­tää sosi­aa­li­sia suh­tei­ta ja tor­jua yksi­näi­syyt­tä. Per­he­hoi­toon tul­laan myös esi­mer­kik­si omais­hoi­ta­jan loma­jak­son ajaksi.

• Hyvin­voin­tia­lue Poh­teel­la toi­min­taa orga­ni­soi Per­he­hoi­don keskus.

• Per­he­hoi­to toteu­te­taan sopi­mus­suh­tei­ses­ti ennak­ko­val­men­nuk­sen käy­neen per­he­hoi­ta­jan tai yksi­tyi­sen per­he­hoi­don tuot­ta­jan kanssa.

• Ennak­ko­val­men­nuk­sen ohel­la jär­jes­te­tään myös tukea ja täy­den­nys­kou­lu­tus­ta jo teh­tä­väs­sä toimiville.