MTK:n puheen­joh­ta­ja Juha Mart­ti­la: Suo­ma­lai­sel­la ruo­ka­jär­jes­tel­mäl­lä ris­ki romah­taa – Pää­tök­set met­sis­tä pidet­tä­vä omis­sa käsissä

Suo­ma­lai­sil­la maa­ti­loil­la ele­tään erit­täin kriit­ti­siä aiko­ja, tote­aa Maa- ja met­sä­ta­lous­tuot­ta­jien kes­kus­lii­ton (MTK) puheen­joh­ta­ja Juha Mart­ti­la. Sii­hen vai­kut­ta­vat taka­na ole­va kato­vuo­si, Venä­jän hyök­käys Ukrai­naan, hur­ja tuo­tan­to­kus­tan­nus­ten nousu ja seka­vat energiamarkkinat.

– Inflaa­tio on maa­ti­loil­la ihan muu­ta kuin taval­li­sil­la kulut­ta­jil­la. Maa­ti­loil­la sii­nä puhu­taan muu­ta­mis­ta kym­me­nis­tä pro­sen­teis­ta. Rahat ovat monel­ta yksin­ker­tai­ses­ti lop­pu. Kesä on ollut yhtä jän­ni­tys­näy­tel­mää. Tois­ta kato­vuot­ta emme kes­tä, se oli­si täy­si katastrofi.

Kevääl­lä moni maan­vil­je­li­jä suun­nit­te­li jät­tä­vän­sä tap­piol­li­sen tulok­sen pelos­sa kyl­vöt teke­mät­tä. Isän­maal­li­suus kui­ten­kin nousi ja pel­lot pää­tet­tiin pitää vil­jel­tyi­nä maa­il­man­his­to­rian kal­leim­mis­ta lan­noit­teis­ta huolimatta.

– Näyt­tää, että ensi kesä­nä panok­set ovat vie­lä kal­liim­pia. Vaik­ka oli­si kuin­ka halua isän­maal­li­suu­teen, ei sitä ilman rahaa voi olla.

Kes­ki­mää­rin nyt näyt­tää tule­van kel­po sato.

– Toki joil­la­kin pai­koin on kui­vuus rokot­ta­nut, mut­ta kes­ki­mää­rin näyt­tää var­sin hyväl­tä, tote­si Mart­ti­la pari viik­koa sitten.

Kel­po sato pelas­taa tämän vuo­den kas­vin­tuo­tan­to­ti­loil­la, mut­ta koko koti­mai­sen maa­ta­lou­den pelas­ta­jak­si sii­tä ei ole.

– On todel­li­nen ris­ki, että suo­ma­lai­nen ruo­ka­jär­jes­tel­mä käy­tän­nös­sä romah­taa. Luo­pu­mi­sia tulee val­ta­van pal­jon. Eten­kin kotie­läin­ti­loil­la luo­pu­mis­tah­ti on val­ta­va. Monel­la rahat ovat men­neet, pus­ku­ri­ra­has­tot on käy­tet­ty, eikä lisä­lai­naa saa. Toi­saal­ta täs­sä tilan­tees­sa kukaan ei uskal­la investoidakaan.

Mart­ti­la pel­kää, että Suo­mes­sa ollaan pian Ruot­sin kal­tai­ses­sa tilan­tees­sa, jos­sa vain noin puo­let ruo­as­ta kye­tään tuot­ta­maan koti­maas­sa. Hän muis­tut­taa myös ruu­an tuon­tiin liit­ty­vis­tä eet­ti­sis­tä ongelmista.

– Tuon­nin varaan jou­tu­mi­seen sisäl­tyy huol­to­var­muu­den kan­nal­ta mel­koi­sia ris­ke­jä. Vaka­vis­sa tilan­teis­sa tuon­ti­kin voi kat­ke­ta. Ja vaik­ka rahaa­kin oli­si, onko meil­lä oikeut­ta vie­dä ruo­kaa näl­kää­nä­ke­vän lau­ta­sel­ta. Itse­näi­sel­lä varak­kaal­la kan­sa­kun­nal­la on vel­vol­li­suus tuot­taa ruo­kan­sa itse.

Ruu­an hin­ta on jo nous­sut ja uhkaa nous­ta lisää, mut­ta Mart­ti­la tote­aa sen ole­van edel­leen edul­li­sem­paa kuin muu­ta­mia vuo­si­kym­me­niä sitten.

– Aiem­min ruu­an osuus oli kym­me­niä pro­sent­te­ja koti­ta­louk­sien menois­ta. Vii­me vuo­si­na se on ollut enää noin 11 pro­sent­tia. Vaik­ka ruu­an hin­ta nousi­si 15 pro­sent­tia, nousee ruu­an osuus koti­ta­lou­den menois­ta vain 12–13 prosenttiin.

Val­tio­ta huu­de­taan apuun nyt monel­la suul­la. Val­tio­val­lan pitää­kin Mart­ti­lan mie­les­tä olla nyt tarkkana.

– Val­tion pitää kye­tä hel­pot­ta­maan maa­ta­lou­den val­ta­via kus­tan­nus­pai­nei­ta tilan­teis­sa, jos­sa esi­mer­kik­si lan­noit­tei­den hin­nat ovat pilvissä.

Yhte­nä kei­no­na on puhut­tu säh­kön arvon­li­sä­ve­ron alentamisesta.

– Se aut­taa koti­ta­louk­sia, mut­ta yri­tyk­sil­le sil­lä ei ole pal­joa mer­ki­tys­tä. Säh­kö­ve­roon liit­tyen pitäi­si kui­ten­kin jo nyt teh­dä pää­tök­siä. Se ei kui­ten­kaan pois­sul­je sitä, että tule­van tal­ven varal­le tar­vi­taan tuki­pa­ket­ti. Val­tion pitää miet­tiä, aute­taan­ko vai aje­taan­ko tuo­tan­to alas.

Kevääl­lä val­tio myön­si 300 mil­joo­nan euron tuki­pa­ke­tin koti­mai­seen ruuantuotantoon.

– Sii­tä tuli vält­tä­mät­tö­mään apuun rei­lu 200 mil­joo­naa euroa. Se vas­ta­si sitä sum­maa, mikä oli yli­mää­räi­nen kus­tan­nus kal­lis­tu­neis­ta lan­noit­teis­ta. Lop­pu tuli käy­tet­tä­väk­si inves­toin­tei­hin, mut­ta nyt ei tiloil­la ole mah­dol­li­suus inves­toi­da. Jos lisä­tu­keen jou­du­taan tur­vau­tu­maan, on se koh­den­net­ta­va parem­min aktii­vi­ti­loil­le, jot­ka vas­taa­vat ruokahuollosta.

Val­tion vaa­ti­mus­ta mark­ki­na­voi­mien suun­taan Mart­ti­la pitää oikeina.

– Val­tio­val­lal­la on oikeus vaa­tia, että raha tuli­si mark­ki­noil­ta. On aika pal­jas­ta­vaa, että samaan aikaan kun maa­ti­lat kamp­pai­le­vat elä­mäs­tä, päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­pa näyt­tää ennä­tys­tu­los­ta. Ehkä tulon­jaos­sa on parannettavaa.

Mart­ti­la tote­aa, että täs­sä tilan­tees­sa val­tion ei pidä aina­kaan aset­taa lisä­kus­tan­nuk­sia maatiloille.

– Kun­nian­hi­moi­sen ilmas­to­po­li­tii­kan suh­teen nyt on syy­tä ottaa aika­li­sä. Ei voi­da teh­dä maa­il­man kun­nian­hi­moi­sin­ta ilmas­to­po­li­tiik­kaa siten, että tuho­taan elin­kei­no­toi­min­taa. Pitää sen aikaa vetää hen­keä, että tilan­ne läh­tee normalisoitumaan.

Met­sä­ta­lous on jul­ki­suu­den pyö­ri­tyk­ses­sä maa­ta­lou­den rin­nal­la. Met­sä­alan tuot­tei­den kysyn­tä kas­vaa, mut­ta samal­la puun kaa­ta­jia syyllistetään.

– Brys­se­lis­sä on val­ta­va vyö­ry­tys Suo­men ja Ruot­sin met­sä­ta­lout­ta koh­taan. Siel­tä syy­de­tään koko ajan uut­ta met­sään liit­ty­vää lain­sää­dän­töä, joka rajoit­tai­si mer­kit­tä­väs­ti mei­dän oikeuk­siam­me luon­non­va­ro­jem­me käyttöön.

Mart­ti­la sanoo, ettei EU:lla ole mitään man­daat­tia tul­la mää­rää­mään, miten me hoi­dam­me metsiämme.

– Hais­kah­taa sil­tä, ettei väki­rik­kail­la Kes­ki-Euroo­pan mail­la ole eväi­tä hoi­taa osuut­taan ilmas­to- ja luon­to­työs­sä. On huo­mat­tu tämä ihmeel­li­nen luon­to­re­ser­vaat­ti, Suo­mi, ja pää­tet­ty, että sido­taan tääl­lä hiil­tä ja suo­jel­laan luon­toa, kun muut eivät sii­hen pysty.

Tur­vea­lal­le Mart­ti­la vaa­tii pelas­tus­pa­ket­tia, jol­la var­mis­te­taan elin­kei­non tulevaisuus.

– Pääs­tö­kaup­pa ja ener­gia­puo­len koko­nais­ti­lan­ne näyt­tä­vät, onko polt­to­tur­peel­la tule­vai­suut­ta. Näyt­tää, että tur­peen kysyn­tä tulee ole­maan mon­ta vuot­ta isoa ja tur­ve on mer­kit­tä­väs­sä roo­lis­sa sii­nä, että talom­me läm­piä­vät. Tur­peen­käy­tön alas­ajo on surul­li­nen epi­so­di, jota tul­laan his­to­rian­kir­jois­sa ihmettelemään.

Mart­ti­la muis­tut­taa, että tur­ve on eko­lo­gi­sin kas­vua­lus­ta maailmassa.

– Ei ole mitään jär­keä, että tur­peen käy­tön sijas­ta tuo­daan kui­tu­ja maa­il­man ääris­tä kas­vua­lus­tak­si. Tur­ve on myös kar­ja­ti­loil­la erin­omai­nen kui­vi­ke, puhu­mat­ta­kaan sii­pi­kar­jan­tuo­tan­nos­ta. Siel­lä lihaa pys­ty­tään tuot­ta­maan ainoa­na maa­il­mas­sa ilman anti­bioot­te­ja, kos­ka kanoil­la on niin erin­omai­nen peh­ku allaan.

Maa- ja met­sä­ta­lou­den ahdin­ko kos­ket­taa eten­kin monia poh­jois­suo­ma­lai­sia tilo­ja. Mart­ti­la kehot­taa­kin poh­jois­suo­ma­lai­sia edun­val­vo­ja pitä­mään ään­tä EU:n suuntaan.

– Euroo­pan komis­sion sil­mä­tik­ku­na ovat eten­kin tur­ve­pel­to­jen vil­je­ly ja avo­hak­kuut, jot­ka molem­mat kos­ke­vat Poh­jois-Suo­mea. Tääl­lä on vie­lä 60-luvul­la perus­tet­tu uusia tilo­ja anta­mal­la tulok­kail­le pala suo­ta. Jos joku näis­tä tyh­jän pääl­le tilan­sa raken­ta­neis­ta halu­aa vie­lä vil­jel­lä, emme saa hyväk­syä, että EU tuli­si sen kieltämään.

Kai­ken myl­ler­ryk­sen kes­kel­lä Mart­ti­laa huo­let­taa vil­je­li­jöi­den jaksaminen.

– Jär­ky­tyk­se­nä luim­me, että val­tion talous­ar­vio­esi­tyk­ses­sä ei ollut euron euroa Väli­tä vil­je­li­jäs­tä ‑toi­min­taan. Sen tar­ve on nyt eri­tyi­sen suu­ri. Puhu­taan muu­ta­mas­ta mil­joo­nas­ta, jot­ka ovat pik­ku­ra­ho­ja. Rahoi­tus pitää ehdot­to­mas­ti hoi­taa budjettiriihessä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.