Pai­niu­ras­ta hie­no­ja koke­muk­sia ja muistoja

Kun Eero Tapio kym­men­ke­säi­se­nä poi­ka­se­na kävi kat­so­mas­sa isom­pien kou­lu­ka­ve­rei­den pai­ni­har­joi­tuk­sia Mar­tin­nie­men työ­väen­ta­lon yli­sil­lä, hän tie­si heti, että pai­ni oli­si hänen lajin­sa. Sil­loin hän ei ehkä vie­lä osan­nut aavis­taa, että pai­ni vei­si Kur­tin­hau­dan pojan kil­pai­le­maan ympä­ri maa­il­maa, maa­il­man- ja euroo­pan­mes­ta­rik­si, olym­pia­ki­soi­hin ja kuuluisuuteen.

Hau­ki­pu­taan Heit­toa edus­ta­nut Tapio voit­ti pai­nin maa­il­man­mes­ta­ruu­den vuon­na 1967, jol­loin hänet äänes­tet­tiin toi­sek­si suo­si­tuim­mak­si suo­ma­lai­sek­si pre­si­dent­ti Urho Kek­ko­sen jäl­keen ja valit­tiin vuo­den urhei­li­jak­si ensim­mäi­se­nä pai­ni­ja­na, mikä oli suu­ri arvos­tuk­sen osoi­tus lajille.

Pai­ni­har­ras­tus vei pojan täy­sin mukanaan.

– En tain­nut olla opet­ta­jien suo­sik­ki kou­lus­sa, sil­lä en malt­ta­nut oikein kes­kit­tyä tun­neil­la ja oli­sin ollut koko ajan menos­sa. Sen ajan hen­gen mukaan myös koto­na oli­si arvos­tet­tu enem­män työn­te­koa kuin lii­kun­taa, muis­te­lee Tapio.

Har­va vie­lä nykyi­sin­kään osaa arva­ta kuin­ka pal­jon huip­pu-urhei­lu ja menes­ty­mi­nen vaa­tii tree­naa­mis­ta ja mää­rä­tie­toi­suut­ta. Eero Tapio ker­too, että hänel­lä oli kova kil­pai­lu­viet­ti, tah­to voit­taa ja olla paras. Fyy­si­nen­kään kun­to ei yksin rii­tä, vaan tar­vi­taan myös hen­kis­tä kes­tä­vyyt­tä kisapaineisiin.

– Sain mat­kus­taa ja len­nel­lä ympä­ri maa­il­maa kisois­ta toi­siin, kerä­tä hie­no­ja koke­muk­sia ja tutus­tua eri mai­hin ja kan­sal­li­suuk­siin. Pai­nin paris­sa syn­tyi pit­kä­ai­kai­sia ystä­vyys­suh­tei­ta, ja olen siten saa­nut elää rik­kaan elä­män, sanoo 80 vuot­ta täyt­tä­vä Eero Tapio.

Eri­tyi­ses­ti hänel­lä on jää­nyt mie­leen junal­la teh­ty kisa­mat­ka Buda­pes­tiin välie­ta­pin olles­sa Ber­lii­ni vuon­na 1961. Sil­loin raken­net­tiin Ber­lii­nin muu­ria, eikä junas­ta ollut asi­aa ulos, sil­lä ase­mal­la oli pal­jon pys­sy­mie­hiä. Yksi vai­kut­ta­vim­mis­ta MM-kisa­pai­kois­ta oli Argen­tii­nan Pla­ta ja näh­tä­vyyk­sis­tä seu­dun hie­not aurin­ko­ran­nat, lois­to ja kur­juus sekä Rion kuu­lui­sa Kristus-patsas.

Kisa­reis­sut oli­vat usein pit­kiä. Tokion kisoi­hin len­net­tiin Alas­kan kaut­ta. Paluu­mat­kal­la kun pysäh­dyt­tiin Roo­maan, tun­tui kuin oli­si jo kotona.

Kil­pa­kump­pa­nei­den kes­ken syn­tyi hyviä ystä­vyys­suh­tei­ta. Pai­ni­ma­tol­la oltiin vas­tus­ta­jia, mut­ta sen ulko­puo­lel­la kave­rei­ta. Unka­ri­lai­set piti­vät Suo­mea aina vel­jes­kan­sa­na. Neu­vos­to­lii­ton pai­ni­joi­den kans­sa Eero Tapio muis­taa aina tul­leen­sa hyvin juttuun.

Pai­niu­ras­ta tal­lel­la on muis­to­jen ohel­la mit­ta­va mää­rä hie­no­ja pal­kin­to­ja, jot­ka on koot­tu olo­huo­neen sei­nus­tan levyi­seen pal­kin­to­kaap­piin. Vie­rei­sel­lä sei­näl­lä on kun­nia­kir­jo­ja ja muo­to­ku­va maa­il­man­mes­ta­ris­ta. Leh­ti­leik­kei­tä löy­tyy nel­jä kansiollista.

- Tah­too aina sil­mä kos­tua, kun nii­tä alkaa selail­la ja lukea.

Eero Tapio ker­too ole­van­sa ikui­ses­ti kii­tol­li­nen Hau­ki­pu­taan kun­nal­le, että pys­tyi aikoi­naan viras­ton talon­mies-vah­ti­mes­ta­ri­na sovit­ta­maan työn oheen har­joit­te­lun ja kisa­mat­kat. Työ­teh­tä­vät­kin kävi­vät jos­kus tree­nis­tä, kun lumia luo­tiin käsi­voi­min kym­me­nis­sä kiin­teis­töis­sä, mikä oli ihan mie­lui­saa hom­maa. Vii­me aikoi­na Eero Tapio on myös koto­naan Hau­ki­pu­taal­la rivi­ta­loa­sun­ton­sa piha­maal­la saa­nut pai­nia lumen kans­sa, sil­lä lumi­töi­tä on riittänyt.

80-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vää vie­te­tään pie­ni­muo­toi­ses­ti. Eero Tapio aavis­te­lee, että pojan ja tytön per­heet ovat jota­kin suun­ni­tel­leet. Isom­min voi­ta­neen juh­lia pai­ni­ka­ve­rei­den­kin kes­ken ehkä tuon­nem­pa­na, kun koro­na­ti­lan­ne helpottuu.

– 80 ikä­vuot­ta tun­tuu hir­veän pal­jol­ta, miet­tii Tapio. Hän toi­voo kun­ton­sa pysy­vän sel­lai­se­na, että pää­see liik­ku­maan. Mie­lui­sia ja sopi­via lii­kun­ta­muo­to­ja hänel­le ovat sau­va­kä­ve­ly, pot­kut­te­lu, pyö­räi­ly ja vesi­kä­ve­ly. Hiih­tää hän on tykän­nyt nuo­res­ta pitäen, mut­ta se on pitä­nyt jät­tää, kun sel­kä ei tyk­kää. Vesi­kä­ve­ly Jatu­lis­sa on nyt tauol­la, mikä on har­mil­lis­ta sen­kin takia, ettei tapaa porinakavereita.

– Tämä aika on vai­ke­aa kai­kil­le ja eten­kin van­hem­mal­le väel­le. Minä­kään ole kos­kaan aiem­min tun­te­nut itseä­ni näin yksi­näi­sek­si. Kun tilan­ne vaan jat­kuu, tun­tuu, että vähem­män jak­se­taan edes soi­tel­la toi­sil­le, vaik­ka ei se tau­ti puhe­li­mit­se tartu.

Asiois­ta pitää kui­ten­kin löy­tää aina valoi­sat puolet.

– Aurin­ko pais­taa, kevät tulee ja ulko­na­kin voi olla jo enem­män, kun kovat pak­ka­set hel­lit­ti­vät. Iän myö­tä olen itse­kin oppi­nut pysäh­ty­mään ja ihai­le­maan kau­nis­ta luon­toa ja maisemia.

Lii­kun­nan ohel­la meri ja venei­ly ovat aina olleet Eero Tapion sydän­tä lähel­lä, ja tie­ten­kin pai­ni. Haa­vee­na hänel­lä oli­si pääs­tä vie­lä reis­suun ja kat­so­maan MM-paineja.

– Tun­nel­ma kisois­sa on aina hie­no, aivan omanlaisensa.

Päi­vän­san­ka­ri on mie­lis­sään, että Hau­ki­pu­taan Heit­to on jär­jes­tä­nyt jo parin­kym­me­nen vuo­den ajan Eero Tapio-tur­naus­ta. Hän on ollut joka ker­ta seu­raa­mas­sa kiso­ja ja ojen­ta­mas­sa kier­to­pal­kin­nok­si lah­joit­ta­maan­sa MM-pokaa­lia tur­nauk­sen par­haal­le seuralle.

Iloi­nen hän on myös sii­tä, että Hei­ton pai­nin tule­vai­suus näyt­tää hyväl­tä. Seu­ra oli vii­me vuon­na SM-pai­nien toi­sek­si paras seu­ra. Ylei­ses­ti pai­nin suo­sioon ovat vai­kut­ta­neet monet uudet tais­te­lu­la­jit, jot­ka ovat vie­neet harrastajia.

Eero Tapio toi­voo, että nyky­nuo­ret innos­tui­si­vat enem­män lii­kun­nas­ta ja urhei­lus­ta. Eri laje­ja kan­nat­taa har­ras­taa ja kokeil­la moni­puo­li­ses­ti. Nykyi­sin tie­to­ko­neet ja puhe­li­met tah­to­vat vie­dä kai­ken ajan. Ennen aikaan lii­kut­tiin ja oltiin ulko­na jo luon­tai­ses­ti­kin enem­män. Lii­kun­ta on tär­ke­ää kai­ken ikäisille.

 

Eero Tapio

• Syn­tyi Muhok­sel­la, lap­suus ja nuo­ruus Martinniemessä.

• 80 vuot­ta 3.3.2021 Haukiputaalla.

• Har­ras­tuk­set: sau­va­käe­ve­ly, pyö­räi­ly, vesikävely.

• Saa­vu­tuk­sia: Kreik­ka­lais-roo­ma­lai­sen pai­nin MM-kul­ta 1967.

• MM-hopea 1969 ja kak­si MM-prons­sia 1965 ja 1966.

• EM-kul­ta 1969 ja hopea1967.

• Suo­men mes­ta­ri 1964 ja ‑68, 1971 ja ‑72.

• Olym­pia­ki­sois­sa sijat 5, 6, ja 9.

• PM-kul­taa 1963 ja 1965 ja hope­aa 1967.

• Koti­seu­ra Hau­ki­pu­taan Heit­to, Suo­men maa­jouk­ku­ees­sa 10 vuotta.

• Vuo­den urhei­li­ja ja toi­sek­si suo­si­tuin suo­ma­lai­nen 1967.

• TUL:n vuo­den paras urhei­li­ja nel­jä kertaa.

• Suo­men lii­kun­nan ja urhei­lun ansio­ris­ti 1997 ja Pro Fin­la­dia ‑mita­li 2003.