Toi­mit­ta­jal­ta: Nyt sat­tuu syvältä

Syk­syn pime­ne­viin iltoi­hin ja syn­ke­ään uutis­vir­taan toi irtiot­toa, mut­ta myös lisää lii­ku­tus­ta Vain Elä­mää ‑ohjel­man uuden kau­den avaus per­jan­tai­na. Komeas­ti alkoi­kin tämän suo­si­tun sar­jan 13. tuo­tan­to­kausi “koko kan­san ja mei­dän Mikon”, iko­ni­sen Mik­ko Ala­ta­lon illal­la. Kun näh­tiin näin tun­tei­kas ja vah­va aloi­tus, alkoi jopa mie­ti­tyt­tää, tyh­je­ni­kö pajat­so heti alka­jai­sik­si. Vähän myös har­mit­taa, että leh­dis­sä ker­ro­taan ohjel­man “par­haat pal­jas­tuk­set” jo ennak­koon, arva­ten­kin markkinamielessä.

Syk­sy on läh­te­nyt käyn­tiin krii­sien ja muu­tos­ten myrs­kys­sä. Mie­le­tön sota Ukrai­nas­sa jat­kuu, per­jan­tai­na pal­jas­tui venä­läis­ten jäl­jil­tä iso jouk­ko­hau­ta, ei ensim­mäi­nen ja tus­kin vii­mei­nen­kään. Puti­nin aja­tuk­sen­juok­sua tule­vis­ta kuviois­ta on vai­kea ennus­taa. Kuu­los­taa sil­tä, että Venä­jäl­lä “eri­koi­so­pe­raa­tio” alkaa saa­da kri­tiik­kiä. Bri­teis­sä ja maa­il­mal­la sur­raan kunin­ga­tar Eli­sa­be­tin pois­me­noa ja siir­ty­mis­tä tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Monar­kias­sa kään­tyy uusi his­to­rian leh­ti. Ruot­sis­sa val­ta vaih­tuu. Suo­mes­sa äänes­te­tään päät­tä­jät kan­sa­kun­nan kaa­pin pääl­le ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Meil­lä ter­vey­den­huol­lon krii­si jat­kuu his­to­rian suu­rim­man raken­teel­li­sen uudis­tuk­sen sote:n kyn­nyk­sel­lä. Hoi­ta­jat tais­te­le­vat parem­pien palk­ko­jen puo­les­ta, huo­li on hen­ki­lös­tön jak­sa­mi­ses­ta ja riit­tä­vyy­des­tä. Kyse toi­sel­la puo­lel­la on rahas­ta, mut­ta lop­pu­pe­leis­sä myös arvovalinnoista.

Koro­nas­ta emme ole juu­ri­kaan jak­sa­neet enää pii­ta­ta vähään aikaan, kos­ka ener­gia­krii­si. Tal­vea koh­ti men­nään sam­mu­te­tuin lyh­dyin säh­kön­sääs­tö­tal­koi­den mer­keis­sä. Ensi tal­ve­na itkem­me var­mas­ti enem­män säh­kö­las­ku­jen kuin Vain elä­mää ‑ohjel­man äärel­lä. Näh­tä­väk­si jää, kolah­taa­ko Uni­per-kuvio suo­ma­lais­ten veron­mak­sa­jien piikkiin.

Onnek­si etu­kä­teen emme tie­dä, mitä tule­man pitää. Kun yksin ei voi maa­il­maa pelas­taa, voi omal­la koh­dal­laan teh­dä par­haan­sa ja voi­ta­van­sa. Asioil­la on tapa­na jär­jes­tyä. Voi­kin tode­ta Mik­ko Ala­ta­lon tapaan: Hyväk­sy­tään elä­mä sel­lai­se­na kuin se on.

auli.haapala(at)rantapohja.fi