Mie­li­pi­de: Video­pe­lien mahdollisuudet

Suu­rin osa tun­te­mis­ta­ni van­hem­mis­ta hen­ki­löis­tä pitää video­pe­le­jä tur­ha­na ja aivo­ja tap­pa­va­na ajan­ku­lu­na. Hei­dän mie­les­tään pelit aiheut­ta­vat syr­jäy­ty­mis­tä, todel­li­suu­den ja vir­tu­aa­li­maa­il­man eron häl­ve­ne­mis­tä. Nämä asiat olen toden­nut hyvin ylei­sik­si ole­tuk­sik­si video­pe­leis­tä. Osa niis­tä on vir­heel­li­siä, eikä niis­tä ole mitään näyttöä.

Video­pe­leis­tä on mones­ti myös monen­lais­ta hyö­tyä: ne kehit­tä­vät reflek­se­jä, koor­di­naa­tio­ta, pul­man­rat­kai­su­ky­kyä ja kie­li­tai­toa. Olen luke­nut, että lukio­lai­set, jot­ka pelaa­vat yli 15 tun­tia vii­kos­sa, saa­vat kes­ki­mää­räi­ses­ti jopa nume­ron parem­pia arvo­sa­no­ja englan­nin kie­les­tä, kuin ne, jot­ka eivät pelaa. Lisäk­si video­pe­leis­tä voi saa­da myös amma­tin, jos jak­saa tosis­saan harjoitella.

Olen itse pelan­nut monia eri video­pe­le­jä, vaik­ka jot­kut pelaa­mis­ta­ni peleis­tä sisäl­tä­vät väki­val­taa. En ole huo­man­nut mui­ta hait­to­ja kuin taka­puo­len puu­tu­mis­ta. Toki jos video­pe­le­jä pelaa lii­kaa, niin sil­loin sii­tä saat­taa olla hait­taa. Eli koh­tuus kai­kes­sa. Mie­les­tä­ni aikuis­ten pitäi­si olla avo­mie­li­sem­piä video­pe­le­jä kohtaan.

Tom­mi Rehu, Haukipudas