Lähi­hoi­ta­jan työ vaih­tui her­mo­ra­ta­hie­ron­taan

Katja Nurkkala kertoo, että jokaisella hoitokerralla käydään koko keho läpi päästä varpaisiin.

Hau­ki­pu­taa­lai­nen Kat­ja Nurk­ka­la on sil­min­näh­den innos­tu­nut nykyi­ses­tä työs­tään. Kun hän pari vuot­ta sit­ten lähi­hoi­ta­ja­na työs­ken­nel­les­sään ajat­te­li laa­jen­taa osaa­mis­taan her­mo­ra­ta­hie­ron­taan, se vei­kin muka­naan niin, että vii­me kevää­nä nai­nen pis­ti oman hie­ron­tay­ri­tyk­sen pys­tyyn. Her­mo­ra­ta­hie­ro­jak­si opis­kel­les­saan hän oli saa­nut myös itse apua aural­li­seen migree­niin ja ryt­mi­häi­riöi­hin, mikä vah­vis­ti sitä, että tätä hän halu­aa teh­dä.

– Sii­tä läh­tien, kun aloi­tin hie­ron­ta­kou­lun, yrit­tä­jäk­si alka­mi­nen on ollut haa­vee­na, maa­lis­kuus­sa Lii­kun­ta­kes­kus Coren ylä­ker­ras­sa toi­mi­pis­teen­sä avan­nut Nurk­ka­la ker­too.

Klas­si­seen hie­ron­taan ver­rat­tu­na her­mo­ra­ta­hie­ron­ta on koko­nais­val­tai­sem­paa: Joka ker­ral­la käy­dään koko keho läpi pääs­tä var­pai­siin.

– Riip­puen asiak­kaan vai­vas­ta kes­ki­ty­tään sit­ten sii­hen. Nor­maa­li­hie­ron­nas­sa hoi­de­taan vain jäsen­vai­vo­ja, täs­sä pyri­tään hake­maan apua nii­den lisäk­si myös sisäe­lin­vai­voi­hin, migree­niin ja vaik­ka­pa vat­sa­vai­voi­hin sekä pureu­du­taan myös ravit­se­muk­seen.

Her­mo­ra­ta­hie­ron­ta ei ole ihme­pa­ran­ta­mis­ta vaan fysio­lo­gi­aan perus­tu­vaa koko­nais­val­tais­ta hoi­toa.

– Hie­ron­nan tar­koi­tuk­se­na on lait­taa eli­mis­tön oma puo­lus­tus­jär­jes­tel­mä toi­mi­maan, jol­loin eli­mis­tö aut­taa itse­ään pois­ta­maan nii­tä vai­vo­ja.

Kivu­ton ja ren­tout­ta­va hoi­to­muo­to

Hoi­don perus­kier­ros on aina sama: Pääs­tä läh­de­tään, sit­ten hoi­de­taan ensin vasem­mal­ta puo­lel­ta käsi ja jal­ka, sit­ten oikeal­ta. Tämän jäl­keen ote­taan sel­kä­puo­li. Käy­tös­sä on niin sano­tut keho­kar­tat.

– Pie­nin pyö­ri­vin ottein käsi­tel­lään. Tämä on kivu­ton ja ren­tout­ta­va hoi­to ja suu­rin osa asiak­kais­ta nukah­taa­kin hie­ron­ta­pöy­däl­le. Vaik­ka vai­vo­ja ei oli­si­kaan, niin her­mo­ra­ta­hie­ron­ta toi­mii ennal­taeh­käi­se­vä­nä hoi­to­na ja sopii ihan vain vaik­ka ren­tou­tu­mi­seen.

Alku on yllät­tä­nyt yrit­tä­jän ja pal­jon on tul­lut jo kan­ta-asiak­kai­ta­kin.

– Yllät­tä­vän hyvin on läh­te­nyt liik­keel­le aja­tel­len sitä, että tämä on vie­lä aika tun­te­ma­ton hoi­to­muo­to monil­le.

Ver­rat­tu­na lähi­hoi­ta­jan työ­hön Nurk­ka­la kokee saa­van­sa työs­ken­nel­lä nyt hen­ki­lö­koh­tai­sem­min asiak­kaan kans­sa.

– Tyk­kä­sin lähi­hoi­ta­jan­kin työs­tä, mut­ta nyky­ään se on enem­män liu­ku­hih­na­työ­tä. Täs­sä voi oikeas­ti paneu­tua asiak­kai­den vai­voi­hin ja tämä on myös itsel­le tosi mie­len­kiin­tois­ta. Tulee sel­lai­nen olo, että on oikeas­ti aut­ta­nut.

Työn ohes­sa Nurk­ka­la tekee her­mo­ra­ta­hie­ron­nas­ta syven­tä­viä opin­to­ja.

– Opin­nois­sa käsi­tel­lään vie­lä tar­kem­min eri sai­rauk­sia ja ravit­se­mus­ta sekä saa­daan enem­män työ­ka­lu­ja eri vai­vo­jen hoi­toon.