Kuk­ka­lah­ja ilah­dut­ti ikäih­mi­siä suuresti

Leena Kokko (vas.) ja lapset Jare, Joan ja June Heikkinen, Nella Pahkala ja Linnea Sorvali olivat jakamassa krysanteemeja Haukiputaan torilla sunnuntaina. Kukkasen sai myös asemakyläläinen Anni Huru, joka oli ilahtunut ikäihmisille suunnatusta tempauksesta. Kuva Auli HaapalaLeena Kokko (vas.) ja lapset Jare, Joan ja June Heikkinen, Nella Pahkala ja Linnea Sorvali olivat jakamassa krysanteemeja Haukiputaan torilla sunnuntaina. Kukkasen sai myös asemakyläläinen Anni Huru, joka oli ilahtunut ikäihmisille suunnatusta tempauksesta. Kuva Auli Haapala

500 kry­san­tee­mia lah­joi­tet­tiin ilah­dut­ta­maan ikäih­mi­siä Hau­ki­pu­taal­la ja Oulun kau­pun­kia­lu­eel­la vii­me vii­kon lopul­la. Kysees­sä oli hau­ki­pu­taa­lai­sen Lee­na Kokon idea, joka pal­kit­tiin toteu­tet­ta­vak­si Oulun kau­pun­gin yhtei­sö­toi­min­nan ja Oulun Ter­va­por­va­rien Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin jär­jes­tä­mäs­sä Ton­nin Idea ‑kil­pai­lus­sa.

Kuk­ka­ja­ke­lu ikään­ty­neil­le ‑idean ohel­la pal­kit­tiin myös las­ten tai­de­ker­hon toi­meen­pa­ne­ma “Oulu­lais­ten ilos­tut­ta­mis­tem­paus”. Nyt kol­man­nen ker­ran jär­jes­te­tys­sä kil­pai­lus­sa haet­tiin ideoi­ta, joi­den tavoit­tee­na on teh­dä Oulus­ta kau­pun­ki­lai­sil­le entis­tä­kin parem­pi paik­ka. Molem­mat pal­ki­tut sai­vat 1 500 euroa idean­sa toteuttamiseen.

Kuk­ka­jaon ehto­na oli, että kuk­kia jae­taan laa­jal­la alu­eel­la. Purk­kik­ry­san­tee­me­ja jaet­tiin per­jan­tai­na Kaak­ku­rin asu­kas­tu­val­la, Höyh­tyäl­lä ja Rus­kos­sa sekä hui­pen­tu­ma­na Hau­ki­pu­taan toril­la sun­nun­tai­na. Osan kukis­ta Lee­na Kok­ko toi­mit­ti mah­dol­li­suuk­sien mukaan pal­ve­lu­yk­si­köi­hin ja koti­hoi­ta­jien muka­na yksi­näi­sil­le van­huk­sil­le koteihin.

Hau­ki­pu­taan kas­vi­har­ras­ta­jien vetä­jä Lee­na Kok­ko sai pal­kin­non myö­tä mie­lui­san teh­tä­vän hank­kia ison mää­rän kuk­kia ja toi­mit­taa nii­tä ikään­ty­nei­den iloksi.

– Idean toteut­ta­mi­nen oli pal­kit­se­vaa ja sydän­tä läm­mit­tä­vää, mut­ta pal­jon aikaa, kym­me­niä puhe­lin­soit­to­ja ja jär­jes­te­ly­jä tämä vaa­ti. Het­keä­kään en kui­ten­kaan vaih­tai­si pois!

Kuk­ka­las­tin hake­mi­nen Kaak­ku­ris­ta oli­si ollut haas­ta­va teh­tä­vä, mut­ta asias­ta vihiä saa­nut Iin Tak­si­kyy­ti Oy:n Niko Ukko­la tuli hätiin ja lupa­si veloi­tuk­set­ta per­jan­tai­päi­vän kuk­ka­haun ja kul­je­tuk­set eri jako­pis­tei­siin. Kus­ki­na ja apu­na reis­sus­sa oli Erik Tur­ti­nen. Kukat han­kit­tiin Kaak­ku­rin City­mar­ke­tis­ta, mis­tä pys­tyt­tiin toi­mit­ta­maan ja varas­toi­maan tovik­si näin iso kukkaerä.

Ison pin­kan eläi­nai­hei­sia kort­te­ja kuk­kien mukaan lii­tet­tä­väk­si lah­joit­ti Lem­mik­ki­hoi­to­la Vie­ras­huo­neen Simo Tolo­nen, joka pitää myös alu­een löy­tö­eläin­ko­tia Kem­pe­lees­sä. Lee­na Kok­ko kir­joit­ti kort­tei­hin teks­tin: Sinul­le! Haluan antaa tämän kuk­ka­sen, iloa tuot­ta­maan pime­ne­viin iltoihin.

Kuk­ka­ja­ko Hau­ki­pu­taan toril­la alkoi puo­lel­ta päi­vin mel­keim­pä samaan aikaan, kun tai­vaal­ta alkoi pyryt­tää sakeas­ti lun­ta. Katok­seen pääs­tiin Ada­la­rin edus­tal­le. Mukaan jakoon Kok­ko oli pyy­tä­nyt jou­kon lap­sia, jot­ka ojen­si­vat innois­saan kry­san­tee­mit pai­kal­le tul­leil­le haki­joil­le. Idea­na oli suku­pol­vien koh­taa­mi­nen. Oli­kin sii­nä ihmet­te­le­mis­tä 5‑vuotiaalle Joan Heik­ki­sel­le, kun hän sai ojen­taa kukan 100-vuo­ti­aal­le ase­ma­ky­lä­läi­sel­le Anni Hurul­le.

Kuk­kaa tuli nou­ta­maan mui­den muas­sa myös Rai­ja Sas­si, joka kiteyt­ti tun­not tempauksesta.

– Tuhan­net kii­tok­set! Tämä on todel­la iha­na muis­ta­mi­nen ilah­dut­ta­maan van­hem­paa väkeä, joka tah­too mones­ti jää­dä vähem­mäl­le huo­miol­le. Var­mas­ti kai­ken tämän jär­jes­te­ly on vaa­ti­nut pal­jon työ­tä ja ener­gi­aa, onnek­si löy­tyi tekijä!

Rai­ja Sas­si toi­voi, että van­hem­mal­le väel­le jär­jes­tet­tä­siin tem­pauk­sia jat­kos­sa­kin Haukiputaalla.

– Ei sen muis­ta­mi­sen tar­vit­se olla suu­rel­li­sia juh­lia tai tapah­tu­mia. Iloa tuot­ta­vat pie­net­kin asiat vie­mäl­lä nii­tä myös paik­koi­hin, mis­sä ikäih­mi­set ovat, sil­lä monet eivät enää itse pää­se läh­te­mään liik­keel­le mihinkään.