Koko elä­mä 26 twiitissä

“NYT. Pitää jul­kais­ta elä­män­ker­ta. Pää­ta­lo, Knausgård, Cer­vantés. Ne veti­vät isol­la pens­se­lil­lä. Tämä aika vaa­tii tii­vis­tys­tä. Ei ole luon­non­va­ro­ja hukat­ta­vak­si. Koko elä­mä 26 twiitissä.”

Hau­ki­pu­taa­lai­nen lau­la­ja ja lau­lun­te­ki­jä Juk­ka Taka­lo on jul­kais­sut omae­lä­mä­ker­ral­li­sen #twiit­ti­jo­ki­sar­ja-runoel­ma­kir­jan. Kool­taan­kin soman kokoi­ses­sa kir­jas­sa on tii­vis­tet­ty­nä Taka­lon elä­män­pol­kua lap­suu­des­ta tähän het­keen twiit­ti-rii­meis­sä – lyhyes­ti ja yti­mek­kääs­ti. Innoit­ta­ja­na ide­aan oli Kal­le Pää­ta­lon 26-osai­nen Iijokisarja.

Teok­sen Juk­ka Taka­lo on omis­ta­nut äitin­sä Lii­sa Taka­lon muis­tol­le.

Twiit­ti­jo­ki­sar­ja-kir­jan julk­ka­ri­kier­tue käyn­nis­tyy per­jan­tai­na 9.9. Mar­tin­nie­men Ker­ho­lan kei­kal­la kel­lo 22.

– Ohjel­mas­sa on lau­lua ja tari­naa sekä tär­keim­piä bii­se­jä elä­män kul­mi­naa­tio­pis­teis­tä, luon­neh­tii Takalo.

Aiem­min sama­na päi­vä­nä hän on muka­na myös uusil­la Oulun kir­jal­li­suus­fes­ta­reil­la Valveella.

Twiit­ti­jo­ki­sar­ja-kier­tu­een ohjel­mas­sa Juk­ka Taka­lol­la on syk­syn mit­taan pai­kal­li­sia esiin­ty­mi­siä muun muas­sa Mar­tin­nie­men kir­jas­tos­sa 20.9 Keik­ka­kier­tue yltää laa­jal­ti eri puo­lil­le Suomea.

Nyt koro­na­ku­ri­muk­sen hel­li­tet­tyä on saa­nut jäl­leen lau­laa ja tans­sia, esiin­ty­vät tai­tei­li­jat teh­dä työ­tään ja ihmi­set kokoon­tua yhteen. Kun K‑aika alkoi, Juk­ka Taka­lo teki samal­ta istu­mal­ta bii­sin, sanas­ta sanaan Ylen Tom­my Frän­tin luke­man uuti­sen mukaan, miten ravin­to­lois­sa ei saa enää tans­sia eikä lau­laa. Tur­va­vä­li-sään­tö­jen sii­vit­tä­mä­nä syn­tyi Haju­ra­ko-kap­pa­le yhdes­sä Utriai­sen Peran kans­sa tal­tioin­tei­neen Kii­min­ki­joen jäällä.

– Tänä kesä­nä Haju­ra­koa ei ole enää tul­lut kei­kal­la soi­tel­tua, Twiit­ti­jo­ki­kier­tu­eel­la ehkä, lei­maa­han se niin isos­ti vuot­ta 2020.

Juk­ka Taka­lo pani mer­kil­le kuin­ka huo­nos­ti vie­lä koro­na-aika­na hah­mo­tet­tiin tapah­tu­mien ja kult­tuu­rin mer­ki­tys koko yhteiskunnalle.

– Jon­kin yksit­täi­sen kei­kan arvo­ket­ju työl­lis­tää aika pal­jon poruk­kaa, pai­kal­lis­leh­den toi­mit­ta­jas­ta nak­ki­kios­kil­le, puhu­mat­ta­kaan ravin­to­la­työn­te­ki­jöis­tä, tak­si­kus­keis­ta ja kal­ja­re­kois­ta, mik­saa­jis­ta ja lipunmyyjistä.

Elä­mä näyt­tää ole­van siir­ty­mis­tä krii­sis­tä toi­seen, mut­ta har­maas­ta pil­ves­tä voi löy­tää aina hopeareunuksen.

– Koro­naa seu­ran­nut Venä­jän hyök­käys on lisän­nyt ymmär­rys­tä kult­tuu­rin mer­ki­tyk­ses­tä. Sii­tä, että kult­tuu­ri ker­too ketä me olem­me ja mitä mei­dän elä­män­muo­dos­sam­me on puo­lus­tet­ta­vaa. Vaik­ka­pa Oulun tit­te­li Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­na tun­tuu nyt pal­jon mer­ki­tyk­sel­li­sem­mäl­tä kuin ennen hyök­käys­tä, poh­tii Takalo.

Hän itse kult­tuu­rin­te­ki­jä­nä kokee pai­kal­li­sen yhtei­söl­li­syy­den tär­keä­nä voi­ma­na, johon nojata.

– Se, mikä on mer­ki­tyk­sel­lis­tä tääl­lä, on muu­al­la­kin. Sii­tä on hyvä pon­nis­taa. Omas­ta pitää olla ylpeä ja mei­dän tari­noi­ta pitää kertoa.

Mar­tin­nie­mes­sä vah­vat juu­ret omaa­va Juk­ka Taka­lo on tul­lut tun­ne­tuk­si artis­ti­na, kir­jai­li­ja­na ja kult­tuu­ri­vai­kut­ta­ja­na. Twiit­ti­jo­ki­sar­ja (Valas­saa­ret 2022) on hänen kuu­des kir­jal­li­nen julkaisu.

Nyt jul­kais­ta­van twiit­ti­kir­jan teks­tit syn­tyi­vät osak­si Oulu2026-kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gin han­ke­vai­heen twiit­ti­tai­de­teos­ta, jon­ka kir­joit­ta­mi­seen osal­lis­tui 20 kirjailijaa.

Uusin Taka­lol­ta ilmes­ty­nyt bii­si on nimel­tään Mis­sä mun mus­ti­kat on? Kau­niin melo­di­ses­sa kap­pa­lees­sa kysy­tään min­ne kima­lai­set ovat men­neet, kuka mar­jan­ku­kat pölyt­tää? Bii­si löy­tyy suo­ra­tois­to­pal­ve­luis­sa (https://jukkatakalo.ffm.to/missamunmustikaton) ja pian kan­sain­vä­li­ses­sä pleik­ka­ri­pe­lis­sä Cave Dig­ger 2 ‑VR.

Musa­vi­deos­sa Juk­ka nuo­tio­ki­ta­roi bii­sin Cave Dig­ge­rin mai­se­mis­sa, Jäi­nen joki eli Fros­ty River ‑yhtyeen A.P. Sipi­län kanssa.

Lyhyes­tä twiit­ti kaunis

Lyhyes­tä vir­si kau­nis, kuu­luu van­ha sanon­ta. Hyvin tai­puu Juk­ka Taka­lon elä­mä­ker­ta ja rii­mit­te­ly tii­vii­seen, enim­mil­lään 280 mer­kin twiit­ti-for­maat­tiin, joka voi hyvin­kin olla tämän päi­vän tan­kaa ja haikua.

Twiit­ti­jo­ki­sar­jan 26 teks­tiä alka­vat kukin vuo­si­lu­vul­la. Ensim­mäi­nen on vuo­del­ta 1966 ja vii­mei­nen 2020: Täs­sä ja nyt. Elän vie­lä. Kiitos…

Taka­lon twii­teis­tä löy­tyy pysäyt­tä­viä aja­tuk­sia ja huo­mioi­ta. Hänen tai­tei­li­jau­raa tun­te­vil­le­kin voi avau­tua uusia jut­tu­ja. Kun kaik­kea ei sano­ta ja alle­vii­va­ta, jää luki­jal­le tilaa myös omil­le aja­tuk­sil­le. Teks­tit herät­tä­vät jopa miet­ti­mään omaa elä­mää ja sen var­rel­ta mie­leen­jää­nei­tä pie­niä het­ken tuo­kio­ku­via, joil­la on voi­nut olla oma suu­ri merkityksensä.