Koi­ra­kou­lua ren­nol­la meiningillä

Jen­ni Iso­nie­mi aloit­ti Mar­tin­nie­mes­sä koi­ra­kou­lun, johon voi osal­lis­tua mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä kaik­ki koi­ra­no­mis­ta­jat koi­ri­neen. “Mart­ti­lais­ten koi­ra­kou­lu” alkoi rei­lu kuu­kausi sit­ten Vers­tas­mut­kan park­kia­lu­eel­la ja vii­me vii­kon maa­nan­tai­na oltiin ensim­mäis­tä ker­taa uudes­sa pai­kas­sa päi­vä­ko­din piha-alueella.

Koi­ra­kou­lua käy­dään ren­nol­la mei­nin­gil­lä ja tree­nit perus­tu­vat vapaa­eh­toi­suu­teen. Osal­lis­tu­mis­mak­su­ja tai sitou­tu­mis­ta ei ole, vaan mukaan voi tul­la sil­loin kuin sopii.

– Tar­koi­tuk­se­na on akti­voi­da koi­raa hyväl­lä mie­lel­lä ja tutus­tua samal­la mui­hin alu­een koi­ra­no­mis­ta­jiin. Vii­kot­tai­sis­sa tree­neis­sä har­joi­tel­laan esi­mer­kik­si ohi­tus­ta, luok­se­tu­loa, seu­raa­mis­ta ja temp­pu­ja, ker­too Jen­ni Isoniemi.

Hän on iloi­nen ja yllät­ty­nyt­kin, että täl­lai­sel­le hyvän mie­len tree­ni­het­kel­le on näin suur­ta kysyn­tää. Tree­nit ovat saa­neet erit­täin posi­tii­vi­sen vas­taan­o­ton. Tar­koi­tuk­se­na on jat­kos­sa pitää tun­nin kokoon­tu­mi­nen maa­nan­tai- tai tiis­tai-iltai­sin ilta­kuu­del­ta Mar­tin­nie­men päi­vä­ko­din edus­tan park­kia­lu­eel­la, mis­sä on valais­tus­ta. Tal­ven pak­ka­sil­la voi­daan käy­dä vaik­ka ryh­mä­len­kil­lä. Infoa tree­neis­tä jae­taan omas­sa Face­book-ryh­mäs­sä. Har­joi­tus­paik­kaan ollaan tyy­ty­väi­siä ja kii­tol­li­sia sii­tä, että sitä saa­daan käyttää.

Jen­ni Iso­nie­mi on mie­lis­sään, että sai tree­nei­hin mukaan toi­sek­si ohjaa­jak­si Tuu­li Miet­tusen. Molem­mat ovat vas­ta kyläl­le muut­ta­nei­ta uusia mart­ti­lai­sia. Tree­ne­jä he vetä­vät har­ras­tus­mie­lel­lä ja vapaaehtoispohjalta.

Tree­ni­het­kis­sä on ollut enim­mil­lään kym­men­kun­ta koi­rak­koa. Osa on käy­nyt lähes joka ker­ta, mut­ta mukaan voi tul­la sil­loin kun pää­see. Osal­lis­tu­jat ovat olleet pää­asias­sa omal­ta kyläl­tä, mut­ta myös Iistä.

– Täl­lai­sia yhtei­siä kokoon­tu­mi­sia voi­si­vat koi­ra­har­ras­ta­jat jär­jes­tää mis­sä tahan­sa kyläl­lä tai vaik­ka sopia yhtei­sis­tä len­keis­tä, vink­kaa Isoniemi.

Hänel­lä itsel­lään on kak­si shet­lan­nin­lam­mas­koi­raa, joi­den kans­sa hän on har­ras­ta­nut tokoa, ral­ly-tokoa ja agi­li­tya. Täl­lä het­kel­lä pää­la­ji­na on rally-toko.

– Olen aiem­min kou­lut­ta­nut tokoa Oulun Koi­ra­ker­hos­sa ja nyky­ään kou­lu­tan siel­lä rallya.

Tuu­li Miet­tusel­la on sileä­kar­vai­nen col­lie, jon­ka kans­sa hän har­ras­taa palveluskoiralajeja.

Ohjaa­jat ker­to­vat, että tree­ni­het­kes­tä he saa­vat pal­jon myös itsel­leen ja on kivaa saa­da jakaa tie­toa, apua ja vink­ke­jä muil­le harrastajille.

Tree­ni­het­keen voi tul­la koi­ran tasos­ta, iäs­tä ja rodus­ta riip­pu­mat­ta. Muka­na on ollut niin seura‑, pal­ve­lus- kuin met­säs­tys­koi­ria­kin. Tree­nit suh­teu­te­taan aina koi­rak­ko­jen tason mukaan. Tavoit­tee­na on tar­jo­ta virik­kei­tä koi­ril­le ja antaa vink­ke­jä nii­hin, har­joi­tel­la arki­tot­te­le­vai­suut­ta tai eri lajien liik­kei­tä. Vink­ke­jä anne­taan myös koti­har­joit­te­luun. Vain mie­li­ku­vi­tus on raja­na. Oma­toi­mi­ses­ti met­sä­len­keil­lä voi har­joi­tel­la kier­toa vaik­ka­pa pui­den tai sisäl­lä tuo­lin ympäri.

– Pelk­kä len­ki­tys ei koi­ral­le yksi­no­maan rii­tä, vaan koi­rat kai­paa­vat aivo­työs­ken­te­lyä ja teh­tä­viä, joi­hin pur­kaa ener­gi­aa, sum­maa Isoniemi.

Arki­ti­lan­tei­siin kuten koh­taa­mi­seen len­kil­lä mui­den koi­rien kans­sa tar­vi­taan usein neu­vo­ja, tai sii­hen, ettei koi­ra kyt­ket­ty­nä vedä ja kis­ko. Kun tilan­tei­ta saa­daan hal­tuun ja virik­kei­tä ener­gian pur­kuun, mer­kit­see se stres­sit­tö­mäm­pää elä­mää niin koi­ral­le kuin omistajallekin.

Tree­nin tar­koi­tuk­se­na on kehit­tää ohjaa­jan ja koi­ran välis­tä suh­det­ta. Jokai­nen koi­ra on oma yksi­lö eivät­kä samat meto­dit päde kai­kil­le eikä edes saman­ro­tui­sil­le koirille.

Cira Heik­ki­nen oli tree­neis­sä muka­na vuo­den ikäi­sen bor­dercol­lien ja col­lien rotuo­mi­nai­suuk­sia omaa­van Vil­man kans­sa. Vil­li­kol­la riit­tää vir­taa, jota on hyvä pääs­tä pur­ka­maan tree­nei­hin ja koh­taa­maan myös mui­ta koi­ria. Vil­ma on hel­lyy­den- ja huo­mion­ki­peä lel­lik­ki, jol­le kaik­ki on iha­naa, niin muut koi­rat kuin ihmisetkin.

– Nuo­ri ja vil­kas koi­ra tyl­sis­tyy hel­pos­ti ilman akti­vii­teet­te­jä ja voi alkaa sil­loin teh­dä tuh­muuk­sia. Hyvä on myös koh­da­ta mui­ta koi­ria ja har­joi­tel­la sii­nä samal­la kes­kit­ty­mis­tä omaan teke­mi­seen, kuvai­li Heik­ki­nen tree­nien antia.

– Muka­va on saa­da myös opas­tus­ta ja vink­ke­jä, sil­lä omaan teke­mi­seen sokeu­tuu helposti.

Per­hees­sä on myös toi­nen koi­ra, Vii­pu­ris­ta tuo­tu katu­koi­ra, jon­ka kans­sa on käy­ty toko-kou­lus­sa Oulus­sa. Koi­rat tule­vat hyvin toi­meen kes­ke­nään ja ovat var­si­nai­nen Tohe­lo ja Tor­ve­lo ‑kak­sik­ko, nau­rah­taa Heikkinen.

Hänel­le itsel­leen tree­nit ovat myös hyvä het­ki ottaa tovi omaa aikaa vau­va­per­heen arjes­ta. Lähel­lä ole­viin tree­nei­hin pää­see hel­pos­ti ja nopeas­ti vaik­ka jalkaisin.

Hei­ni Mar­jo­maa oli muka­na tree­neis­sä Sei­tan kans­sa. Nuo­res­sa koi­ras­sa on kar­ja­lan­kar­hu­koi­ran ja jämt­lan­nin­py­sy­ty­kor­van rotuja.

– Sei­ta on ollut tääl­lä tosi innois­saan. Tois­ta ker­taa olem­me nyt muka­na. Muka­vaa, että täl­lais­ta toi­min­taa löy­tyy omal­ta koti­ky­läl­tä ja vie­lä ilmai­sek­si. On myös hie­noa jäl­leen kokoon­tua poru­kal­la koro­na-ajan jäl­keen, kiit­te­li Marjomaa.