Kirk­ko­hau­ta­museo avaa uut­ta ja kiin­nos­ta­vaa tie­toa menneestä

Kaut­ta aiko­jen on tie­det­ty, että Hau­ki­pu­taan kir­kon alle on teh­ty hau­tauk­sia 1600-luvun lopul­ta vuo­teen 1765, mut­ta tar­kem­paa tie­toa hau­taus­pe­rin­tees­tä tai vai­na­jis­ta on ollut käy­tös­sä hyvin vähän. Hau­to­ja on tut­kit­tu kol­meen ottee­seen 1990- ja 2010-luvuil­la ja nyt Hau­ki­pu­taan kirk­koon ava­tus­sa kirk­ko­hau­ta­museos­sa hyö­dyn­ne­tään Oulun yli­opis­ton tutkimustietoa.

Kir­kon enti­seen sakas­ti­huo­nee­seen perus­te­tus­sa museos­sa on tut­ki­mus­tie­toa kir­kon alla ole­vien ark­ku­jen sijain­nis­ta, nii­hin hau­da­tuis­ta vai­na­jis­ta, hau­taus­pe­rin­teis­tä sekä hie­no­va­rai­sia valo­ku­via teh­dyis­tä löy­dök­sis­tä. Pie­ni museo­huo­ne sijait­see Mikael Top­pe­liuk­sen Vii­mei­nen tuo­mio ‑sei­nä­maa­lauk­sen taka­na. Museon ava­jai­sia vie­tet­tiin sun­nun­tai­na samal­la kun juh­lis­tet­tiin 260-vuo­tias­ta Hau­ki­pu­taan kirkkoa.

– His­to­ria­tie­to­ja kir­kon esit­te­lyi­hin koo­tes­sam­me olem­me voi­neet ker­toa aiem­min, että kir­kon alle on hau­dat­tu yli 200 vai­na­jaa, nyt käy­tös­säm­me on pal­jon enem­män tie­toa, kiit­te­li museo­pro­je­tis­sa muka­na ollut Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen Outi Poh­ja­nen.

Vuon­na 1762 raken­ne­tun Hau­ki­pu­taan kir­kon ja vie­rei­sen van­han hau­taus­maan his­to­ria­tie­to­jen kokoa­mi­ses­sa ja esit­te­lyis­sä Tyt­ti ja Mart­ti Asun­maa ovat olleet avainasemassa.

Yli­opis­ton tut­ki­jat saa­tiin mukaan museo­pro­jek­tiin, johon voi­tiin käyt­tää myös tut­ki­muk­seen myön­net­tyä Suo­men Aka­te­mian rahoitusta.

Hau­ki­pu­taan kirk­ko­her­ra Jaak­ko Tuis­ku sanoi ava­jais­juh­las­sa, että kirk­ko­hau­ta­museo on his­to­rial­li­nen aar­re, jos­ta voim­me olla iloi­sia ja ylpei­tä, samoin kuin kau­niis­ta kotikirkostamme.

– Päi­vän tee­ma­na on kii­tol­li­suus. Kuten emi­ri­tus­piis­pa Samuel Sal­mi tote­si saar­nas­saan, koti­kirk­koon kuu­luu mon­ta ulot­tu­vuut­ta: oma koti, kris­til­li­nen koti ja tai­vaan koti.

Juh­la­päi­vä kerä­si run­saas­ti väkeä kirk­koon, museoon ja seu­ra­kun­ta­kes­kuk­seen. Monet aikoi­vat käy­dä tutus­tu­mas­sa museo vie­lä uudem­man ker­ran rau­has­sa ajan kans­sa. Museo­tau­luis­sa ole­vien QR-koo­dien kaut­ta avau­tuu vie­lä lisää tietoa.

Kirk­ko­museoon tutus­tu­nut­ta Han­ne­le Sal­mea museo puhut­te­li vahvasti.

– Kos­ket­ta­va koke­mus. Museo lisää kir­kon arvoa ja pyhyyt­tä, tuo tai­vas­ta lähemmäksi.

Lap­si­kuol­lei­suus oli enti­sai­kaan suurta

Hau­ki­pu­taan kir­kon alta löy­det­tiin tut­ki­muk­sis­sa pari­kym­men­tä säi­ly­nyt­tä ark­kua. Niis­tä suu­rin osa sijait­see kol­mes­sa kivis­tä raken­ne­tus­sa hau­ta­kam­mios­sa, jois­sa on ark­ku­ja useas­sa ker­rok­ses­sa. Useim­pien ark­ku­jen osal­ta on tie­dos­sa sii­nä hau­da­tun vain­ajan hen­ki­löl­li­syys, ker­toi yli­opis­to­tut­ki­ja San­na Lip­kin.

Kir­kon alle hau­taa­mi­sen tra­di­tio periy­tyi kes­kia­jal­ta, jol­loin uskot­tiin, että kir­kon alla vai­na­jat oli­si­vat siten lähem­pä­nä Juma­laa. Kir­kon alle hau­dat­tiin papis­toa ja hei­dän per­heen­jä­se­ni­ään sekä seu­ra­kun­ta­lai­sia, joil­la oli varaa lunas­taa hau­ta­paik­ka. Kun tila alkoi lop­pua, haju­hai­tat levi­si­vät ja oli pel­ko tau­deis­ta­kin. Tavas­ta luo­vut­tiin ylei­ses­ti Alek­san­te­ri I:n käs­kyn­kin seu­rauk­se­na 1822.Tavasta luo­vut­tiin Hau­ki­pu­taal­la jo vuo­si­kym­me­niä aikai­sem­min uuden kir­kon val­mis­tut­tua­uu­den. Uuden kir­kon aika­na on kir­kon alle hau­dat­tiin enää vain muu­ta­ma vainaja.

Lap­si­kuol­lei­suus oli yleis­tä, mikä piti taval­laan hyväk­syä. 25 pro­sent­tia lap­sis­ta meneh­tyi alle neli­vuo­tiai­na, ja epi­de­mia-aikoi­na jopa 60–80 las­ta sadas­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta lap­sen kuo­le­ma oli aina suu­ri suru ja mene­tys, mikä välit­tyi hau­taustra­di­tiois­sa Hau­ki­pu­taal­la­kin, arvioi San­na Lipkin.

Lap­si­vain­ajan ark­ku koris­tel­tiin kuk­ka­ko­ris­tein, pit­sein ja silk­ki­kan­kain. Pojat sai­vat usein ark­kuun mukaan sau­van, jon­ka uskot­tiin aut­ta­van mat­kal­la tuon­puo­lei­seen. Hau­ki­pu­taan kir­kon alla on säi­ly­nyt vas­ta­syn­ty­neen vau­van, 2‑vuotiaan pojan ja 7‑vuotiaan tytön arkut.

Tie­de­tään, että kuk­ka­ko­ris­tei­den val­mis­tus lap­si­vai­na­jil­le uskot­tiin ylei­ses­ti suvun neit­sy­ei­den teh­tä­väk­si. Näi­hin kes­tei­hin sai­vat osal­lis­tua myös nuo­ret mie­het, min­kä seu­rauk­se­na pian saa­tet­tiin ryh­tyä sol­mi­maan mor­sius­sep­pe­lei­tä. Lap­si­vain­ajan ark­kuun lait­ta­mi­nen kuu­lui van­hem­mil­le meno­paus­si-iän ohit­ta­neil­le nai­sil­le. San­na Lip­kin uskoo, että hau­taa­mi­seen liit­ty­neet tavat sosi­aa­lis­ti­vat eri ikä­ryh­miä ja aut­toi­vat näin myös käsit­te­le­mään vai­ke­aa asi­aa kuo­le­maa yhteisöllisesti.

Oli­pa vai­na­ja min­kä ikäi­nen tahan­sa, hau­taa­mi­nen oli vai­na­jaa kun­nioit­ta­vaa. Arkut teh­tiin huo­lel­la, vain­ajan pääl­le ase­tel­tiin alus­pai­to­ja muis­tut­ta­via kan­kai­ta ja pää­hän lai­tet­tiin mys­sy. Lap­si­vai­na­jat varus­tel­tiin pit­sein ja kuk­ka­ko­ris­tein sii­tä huo­li­mat­ta, että sää­de­tys­sä ylel­li­syys­a­se­tuk­ses­sa kiel­let­tiin arvok­kai­den mate­ri­aa­lien käyt­tö. Ark­kuun saa­tet­tiin lait­taa puu­esi­nei­tä tai mui­ta vai­na­jal­le tär­kei­tä esi­nei­tä. Arkun poh­jal­le pan­tiin kuuse­nok­sia, tuoh­ta tai hamp­pua eli­mi­noi­maan haju­ja, ilme­nee Hau­ki­pu­taan kirkkohaudoista.

Sopi­va kos­teus­ta­sa­pai­no ja poh­joi­sen kyl­mä ilmas­to ovat ede­saut­ta­neet vai­na­jien muu­mioi­tu­mis­ta Hau­ki­pu­taan kir­kon alla ole­vis­sa hau­dois­sa. San­na Lip­kin on myös yllät­ty­nyt, että kan­kai­ta ja vaa­te­tus­ta on säi­ly­nyt niin hyvin. Kirk­ko­hau­to­jen tut­ki­mus Oulun yli­opis­tol­la jat­kuu edel­leen otet­tu­jen valo­ku­vien ja löy­dös­ten perus­teel­la. Hau­ta­rau­ha on säi­ly­tet­ty, sil­lä hau­dois­ta ei ole otet­tu mitään pois ja tut­kit­tu mate­ri­aa­li on palautettu.

Kir­kon lat­tian alla ole­va hau­ta­kam­mio on mata­la ja pimeä. Kirk­ko­hau­to­ja pääs­tiin tut­ki­maan lat­tian alle pie­nes­tä aukos­ta. Kam­mioon ei ole enää tar­vet­ta mennä.

– On ollut hie­noa olla muka­na täs­sä pro­jek­tis­sa ja tuo­da tut­ki­mus­tu­lok­sia esil­le suu­rel­le ylei­söl­le, mikä on kai­ken tut­ki­muk­sen pää­mää­rä, sanoi San­na Lipkin.

Tut­ki­ja­ryh­mään kuu­lu­vat myös Tit­ta Kal­lio-Sep­pä, Anne­ma­ri Tran­berg, Tii­na Väre, Saa­ra Tuo­vi­nen ja Mari­sa Kuusis­to.

- Jut­tua kor­jat­tu 23.9. Hau­ki­pu­taan kir­kon alle teh­ty­jen hau­taus­ten vuo­si­lu­ku­jen osalta.