Kan­sal­lis­pu­ku elää aikan­sa mukaisesti

Kansallispukujen kulttuurihistoriaa valotetaan kirjassa Sääksmäen naisen puvun kautta. Puku tuli tunnetuksi vuodesta 1926 lähtien Pauligin Paula-tytön asuna. Helsingin kaupunginmuseon kuva on kirjasta.Kansallispukujen kulttuurihistoriaa valotetaan kirjassa Sääksmäen naisen puvun kautta. Puku tuli tunnetuksi vuodesta 1926 lähtien Pauligin Paula-tytön asuna. Helsingin kaupunginmuseon kuva on kirjasta.

Lee­na Eli­na Val­kea­pää: Kan­sal­lis­pu­vun kult­tuu­ri­his­to­ria, Vas­ta­pai­no 2023.

Kan­sal­lis­pu­kui­him­me liit­tyy suu­ria tun­tei­ta. Toi­set rakas­ta­vat puku­ja, toi­set pitä­vät kau­kais­ten aiko­jen kam­mot­ta­vi­na jään­tei­nä. Sama tun­teel­li­suus liit­tyy kan­sal­lis­pu­ku­jen muo­dis­ta­mi­seen tai nii­den perin­teis­tä puke­mis­ta sal­li­vam­paan tyy­liin yhdis­tel­lä puvun eri osia mui­hin vaateparsiin.

Lee­na Eli­na Val­kea­pää halu­aa ravis­tel­la ste­reo­tyyp­pis­tä ja usein ennak­ko­luu­lois­ta käsi­tys­tä kan­sal­lis­pu­vuis­ta vas­ta ilmes­ty­nees­sä kir­jas­saan Kan­sal­lis­pu­vun kult­tuu­ri­his­to­ria. Kir­ja esit­te­lee perus­teel­li­ses­ti kan­sal­lis­pu­ku­jem­me muo­tou­tu­mis­ta aina 1700-luvul­ta läh­tien. Pääl­lim­mäi­sek­si täs­tä his­to­rias­ta jää huo­mio, että kan­sal­lis­pu­kum­me ovat muut­tu­neet aina kun­kin aika­kau­den tar­pei­den mukaisesti.

Kan­sal­lis­pu­kum­me<

Val­kea­pää ker­too kir­jas­saan, kuin­ka noi­den puku­jen oli tar­koi­tus olla tark­ko­ja kopioi­ta alku­pe­räi­sis­tä mal­leis­ta, mut­ta niis­sä näkyi ajan muo­ti. Kir­joit­ta­ja arve­lee, että kan­san­pu­ku­jen muok­kaa­mi­seen muo­ti­pu­vun suun­taan vai­kut­ti usei­ta syi­tä. Nii­hin lukeu­tui­vat niin muka­vuu­den­ha­lu kuin kau­neu­den tavoittelukin.

Sit­tem­min perin­tei­sen kan­sal­lis­pu­vun kat­sot­tiin tar­joa­van vaih­toeh­don ”muo­tior­juu­del­le”. Kan­sal­lis­pu­ku oli kes­tä­vä, pit­käi­käi­nen ja moni­käyt­töi­nen asu­ko­ko­nai­suus, joka kor­va­si mon­ta pukua. Tämä 1800-luvun lop­pu­puo­lel­la val­lan­nut aja­tus sopi­si käy­tet­tä­väk­si nyky­päi­vä­nä­kin, kun eko­lo­gi­suus palaa pik­ku­hil­jaa pukeutumiseenkin.

Kan­sal­lis­pu­ku­mal­lien kehit­tä­jät ovat kir­jan mukaan tör­män­neet kaut­ta aiko­jen perus­ta­van­laa­tui­siin ongel­miin sii­nä, miten pit­käl­le puku­jen muu­tok­sis­sa saat­toi men­nä ja mikä oli perin­teen ja kau­neu­den ydin. Mer­kit­tä­vä askel kan­sal­lis­pu­ku­jen tai­pa­leel­la otet­tiin vuon­na 1979. Tuol­loin perus­tet­tiin Kan­sal­lis­pu­ku­neu­vos­to ja sen asian­tun­ti­jae­lin Kan­sal­lis­pu­ku­raa­ti. Nii­den tavoit­tee­na oli palaut­taa puvut vas­taa­maan tar­koin museoi­hin tal­len­net­tu­ja alku­pe­räis­vaa­te­kap­pa­lei­ta. Neu­vos­ton peri­aat­tei­ta on nou­da­tet­tu sekä laa­dit­taes­sa uusia puku­mal­le­ja että tar­kis­tet­taes­sa van­ho­ja malleja.

Tar­kis­tus­ten myö­tä moni van­ha kan­sal­lis­pu­ku sai uuden ilmeen, kun muun muas­sa hamei­den kan­kaat muut­tui­vat kars­ta­lan­gan käyt­tä­mi­sen myö­tä aiem­paa pak­sum­mik­si ja kar­keam­mik­si, hel­mat piden­tyi­vät, lii­veis­tä tuli moni­muo­toi­sem­pia ja esi­lii­nat sai­vat uusia ilmei­tä, jopa voi­ma­kas­kuo­si­sia painokankaita.

Puku­ja tar­kis­tet­taes­sa ja uusia puku­mal­le­ja suun­ni­tel­taes­sa on otet­tu käyt­töön tar­kas­ti alku­pe­räi­siä vaa­te­kap­pa­lei­ta ennal­lis­ta­va lin­ja. Sen ihan­tee­na on puvun ompe­le­mi­nen käsin. Val­kea­pää kiit­te­lee­kin kir­jas­sa, kuin­ka alal­le on syn­ty­nyt vireä kan­sal­lis­pu­ku­jen vaa­ti­mat tek­nii­kat hal­lit­se­va käsi­työ­läis­ten joukko.

Samaan aikaan on syn­ty­nyt tiuk­ka­pi­poi­suut­ta ja sään­tö­jä kysee­na­lais­ta­va lin­ja, jos­sa kan­nus­te­taan yhdis­te­le­mään, muok­kaa­maan ja luo­maan uut­ta kan­sal­lis­pu­ku­pe­rin­teen poh­jal­ta. Sekin on sal­lit­tua, juu­ri sitä vuo­sien mukai­ses­ti elä­mis­tä, joka on aiem­min­kin liit­ty­nyt kansallispukuperinteeseen.