Joni Skif­tes­vi­kil­le mer­kit­tä­vä tunnustuspalkinto

Joni Skif­tes­vik.

Suo­men Kir­jai­li­ja­liit­to jakoi kevät­ko­kouk­sen­sa yhtey­des­sä kes­ki­viik­ko­na 2.9. vuo­tui­set tun­nus­tus­pal­kin­ton­sa, jot­ka anne­taan tun­nus­tuk­se­na pal­ki­tun kir­jai­li­jan tähä­nas­ti­ses­ta tuo­tan­nos­ta sekä työs­tä suo­ma­lai­sen kir­jal­li­suu­den hyväksi.

Kir­jai­li­ja­lii­ton tun­nus­tus­pal­kin­to myön­net­tiin mar­tin­nie­me­läis­taus­tai­sel­le kir­jai­li­jal­le Joni Skif­tes­vi­kil­le. Tun­nus­tus­pal­kin­to on jaet­tu vuo­des­ta 1949 läh­tien. Pal­kin­non arvo on 10 000 euroa.

Pal­kin­non perus­te­luis­sa koros­te­taan, että Joni Skif­tes­vik (s. 1948) on moni­puo­li­nen ja tuot­te­lias kir­jai­li­ja, joka tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti Oulun seu­dun sekä merel­li­sen kult­tuu­rin tark­ka­lausei­se­na kuvaajana.

“Skif­tes­vik kuvaa lähi­his­to­rian tai­te­koh­tia, mil­jöö­nä on usein poh­joi­nen luon­to. Hänen tuo­tan­toon­sa kuu­luu novel­li­ko­koel­mia, romaa­ne­ja, tie­to­kir­jo­ja, näy­tel­miä, elo­ku­va­kä­si­kir­joi­tuk­sia sekä kuun­nel­mia. Skif­tes­vi­kin teok­sil­le on omi­nais­ta tii­vis ker­ron­ta ja jän­nit­tei­set dia­lo­git. Hän on tiu­kan, rea­lis­ti­sen ker­ron­nan mes­ta­ri, näkö­kul­ma on taval­li­sen ihmi­sen”, perus­te­luis­sa mainitaan.

Skif­tes­vi­kin pit­kä tai­tei­li­ja­nu­ra ker­too pal­kin­non myön­tä­jien mukaan syväs­tä näke­myk­ses­tä ja luo­mi­sen palosta.

“Pit­kä­jän­nit­tei­syys on nyky­ajas­sa syy­tä nos­taa näky­vil­le, jot­ta niin tai­tei­li­jat kuin tai­teen arvioi­jat­kin muis­tai­si­vat, että kir­jal­li­suus ja tai­de yli­pää­tään pyr­kii kau­em­mas kuin yksit­täis­ten teos­ten tuot­ta­mi­seen. Tai­tei­li­ja tun­ne­taan tuo­tan­nos­taan, sor­men­jäl­jis­tään, yksi­löl­li­sis­tä aiheis­taan. Skif­tes­vi­kin syväs­ti per­soo­nal­li­nen työ kir­jal­li­suu­den alal­la on osal­taan ollut raken­ta­mas­sa suo­ma­lais­ta kir­jal­lis­ta tra­di­tio­ta”, perus­te­lui­hin on kirjattu.

Joni Skif­tes­vik ei ollut itse pai­kal­la Hel­sin­gis­sä otta­mas­sa vas­taan pal­kin­toa, vaan kiit­ti pal­kin­nos­ta lähet­tä­mäl­lään ter­veh­dyk­sel­lä. Skif­tes­vik on saa­nut mer­kit­tä­viä pal­kin­to­ja aiem­min­kin. J. H. Erkon esi­kois­kir­ja­pal­kin­non hän sai vuon­na 1983 ja Kale­vi Jän­tin pal­kin­non 1986. Vuon­na 2015 Skif­tes­vik sai Rune­berg-pal­kin­non teok­sel­laan Val­koi­nen Toy­ota vei vai­mo­ni (2014). Hän on ollut kol­me ker­taa kir­jal­li­suu­den Fin­lan­dia-pal­kin­toeh­dok­kaa­na. Vuon­na 2005 hän sai Pro Fin­lan­dia ‑mita­lin.

Las­ten- ja nuor­ten­kir­jal­li­suu­den Tir­lit­tan-pal­kin­non Suo­men Kir­jai­li­ja­liit­to päät­ti antaa kir­jai­li­ja Tuu­lia Ahol­le. Tir­lit­tan-tun­nus­tus­pal­kin­to on jaet­tu vuo­des­ta 1993 läh­tien. Sen­kin arvo on 10 000 euroa.

Kir­jai­li­ja Tuu­lia Ahon (s. 1952) esi­kois­teos, runo­ko­koel­ma Pie­ni lau­la­ja: Tari­noi­ta mel­kein tosia ilmes­tyi vuon­na 1980 Mai­ja Kar­man kuvit­ta­ma­na. Hän on jul­kais­sut 19 teos­ta, jois­ta vii­mei­sin, kii­tet­ty runo­kir­ja Täh­tien­las­ki­jan runo­ja on vuo­del­ta 2014. Aho on kir­joit­ta­nut myös lau­lu­teks­te­jä ja libret­to­ja näyttämömusiikkiteoksiin.

“Luon­to, seik­kai­lu ja myyt­ti­set tari­nat ovat muka­na niin Ahon proo­sas­sa kuin runois­sa­kin. Moni­muo­toi­nen tuo­tan­to vie luki­jan mat­kal­le pit­kin ihmis­miel­tä, mai­ta ja meriä. Ahon lyriik­ka ja proo­sa näyt­tä­vät sekä päi­vän kirk­kau­den että yön var­jot. Kie­len lei­kit­te­le­vyys hou­kut­te­lee las­ta uppou­tu­maan kie­len, maa­il­man, unien ja tari­noi­den mah­dol­li­suuk­siin. Tuu­lia Ahon tuo­tan­nos­sa soi ainut­laa­tui­sel­la taval­la las­ta arvos­ta­va asen­ne”, perus­te­luis­sa sanotaan.