Jen­ny Sil­ta­lan lau­lut luo­vat toi­voa ja koskettavat

Jen­ny Sil­ta­la, 36 on oulu­lai­nen uraan­sa aloit­te­le­va lau­la­ja ja lau­lun­te­ki­jä. Uusin single Kul­ta­tar­jot­ti­mel­la ilmes­tyi äsket­täin yhteis­työs­sä hänen muusik­koi­sän­sä, hau­ki­pu­taa­lai­sen Jore Sil­ta­lan kanssa.

Jen­ny sai kipi­nän musii­kin­te­ke­mi­seen kol­mi­kymp­pi­se­nä saa­tu­aan kita­ran isäl­tään syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si. Kita­ran­soi­ton aloit­ta­mi­sen jäl­keen alkoi vain syn­tyä lauluja.

– Vuon­na 2014 näin unen, jos­sa minul­le sanot­tiin: musii­kin­te­ki­jä. Sil­loin ihmet­te­lin sitä kovas­ti, kos­ka en tuol­loin ollut mis­sään teke­mis­sä musii­kin kans­sa, ihmet­te­lee Jen­ny. Asia jäi­kin uinu­maan muu­ta­mak­si vuo­dek­si. Nyt kap­pa­lei­ta ja teks­te­jä on syn­ty­nyt kym­me­niä. Noin vuo­den välein on yksi hänen teks­teis­tään ja sävel­lyk­sis­tään pää­ty­nyt myös levylle.

– Isä­ni kans­sa olem­me vii­mei­sen nel­jän vuo­den aika­na jul­kais­seet nel­jä kap­pa­let­ta, jot­ka ovat minun sävel­lyk­siä ja sanoi­tuk­sia ja Joren sovituksia.

Musii­kil­li­nen yhteis­työ alkoi kun Jen­ny pyy­si isään­sä sovit­ta­maan kap­pa­leen Kuka maa­la­si tai­vaan. Kap­pa­le jul­kais­tiin Spo­ti­fys­sa ja You­Tu­bes­sa sekä toi­mi­tet­tiin radioi­hin kuunneltavaksi.

Jen­ny Sil­ta­lan lau­lut ovat kau­nii­ta ja posi­tii­vis­hen­ki­siä. Hänen tul­kin­tan­sa on her­kän hele­ää. Lau­luis­sa käsi­tel­lään tun­tei­ta, rak­kaut­ta, toi­voa ja roh­keut­ta. Elä­män var­jo­koh­dis­sa­kaan ei kan­na­ta tur­haan mureh­tia, sil­lä elä­mä kannattaa.

– Musiik­ki­ni on aika hen­ki­lö­koh­tais­ta, mut­ta samaan aikaan se sisäl­tää mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sia tari­noi­ta. Usein niis­sä on jon­kin­lai­nen vuo­ro­pu­he­lu. Gen­res­tä en oikein osaa sanoa, oli­si­ko­han se täl­lä het­kel­lä vaih­toeh­tois­ta iskel­mää, kuvai­lee Jenny.

– Ins­pi­raa­tio sanoi­tuk­siin syn­tyy usein ele­tys­tä elä­mäs­tä ja ehkä jos­tain sel­lai­ses­ta, mitä toi­voi­si vie­lä koke­van. Samal­la haluai­sin sano­man ja sävel­lyk­sen ole­van kuu­li­jaa kos­ket­ta­va. Ensin tule­vat sanat ja sit­ten säve­let vain seu­raa­vat peräs­sä. Teks­ti ins­pi­roi luo­maan sii­hen sopi­vaa melodiaa.

Hän ker­too tyk­kää­vän­sä itse monen­lai­ses­ta musii­kis­ta. Suo­ma­lai­sis­ta Parii­sin kevät on sel­lai­nen, jota täy­tyy men­nä aina uudes­taan kuun­te­le­maan kei­koil­le. Arto Tuu­ne­lan sanoi­tuk­set ovat huippuja.

– Haa­vee­na­ni on teh­dä lisää omaa musiik­kia ja pääs­tä esit­tä­mään sitä myös live­nä ihmi­sil­le eri­lai­sis­sa tilai­suuk­sis­sa, ker­too Jen­ny suun­ni­tel­mis­taan ja haaveistaan.

Esiin­ty­mi­siä nyt koro­na-aika­na ei ole juu­ri­kaan ollut. Aikai­sem­min hän on esiin­ty­nyt muu­ta­mis­sa yksi­tyis­ti­lai­suuk­sis­sa, jois­sa Jore on säes­tä­nyt kitaralla.

– Omia kap­pa­lei­ta­ni haluai­sin esit­tää juu­ri kita­ran säes­tyk­sel­lä pie­ni­muo­toi­sis­sa tun­nel­mal­li­sis­sa tilaisuuksissa.

Hau­ki­pu­das on Jen­nyl­le tut­tu paik­ka. Kap­pa­leen Jos pyy­dät vain musiik­ki­vi­deo on kuvat­tu meren ran­nal­la Hau­ki­pu­taal­la kau­niin aurin­gon­las­kun aikaan. Myös kol­men ensimm­mäi­sen sin­kun levy­ku­vat on kaik­ki otet­tu Hau­ki­pu­taal­la, joki­ran­nas­sa ja van­han kou­lun portailla.

Musii­kin ohel­la Jen­ny on teh­nyt aikuis­mal­lin töi­tä oulu­lai­sel­le ken­kä-ja vaa­te­liik­keel­le. Täl­lä het­kel­lä hän työs­ken­te­lee päi­vä­ko­dis­sa las­ten­hoi­ta­ja­na. Kou­lu­tuk­sel­taan hän on hyvin­voin­ti­tek­no­lo­gian insi­nöö­ri ja lii­kun­ta­tie­tei­den maisteri.