Hei­ton Pet­te­ri Kuk­ko­la pai­ni SM-kul­taa, Juho Pahi­kai­nen hopealle

Heiton Petteri Kukkola korkeimmalla palkintopallilla SM-kultamitali kaulassa. Kakkosena hopealla seuratoveri Juho Pahikainen (vas.) ja kolmantena Markus Sihtola Ylä-Tikkurilan Kipinästä. Kuva: Jonne Ukkola

Hau­ki­pu­taan Hei­ton Pet­te­ri Kuk­ko­la pai­ni hie­nos­ti kul­taa kreik­ka­lais-roo­ma­lai­sen pai­nin SM-kisois­sa sar­jas­sa 87 kiloa ja teki näyt­tä­vän paluun pai­ni­mols­kil­le. Mies oli yli­voi­mai­ses­sa virees­sä Ilma­joel­la käy­dyis­sä kisois­sa syys­kuun toi­se­na viikonloppuna.

Kuk­ko­la tie­si ole­van­sa hyväs­sä kun­nos­sa ja pys­ty­vän­sä voit­toon. Pai­ni­ma­tol­la otte­lut sujui­vat hyväl­lä ja ren­nol­la teke­mi­sen mei­nin­gil­lä, hän kuvailee.

Hei­ton menes­tys­tä täy­den­si Kuk­ko­lan seu­ra­ka­ve­ri Juho Pahi­kai­nen nous­ten hopea­pal­lil­le. Koti­seu­ran Eina­ri Ukko­lan sijoi­tus oli vii­des, ja Lee­vi Ukko­la tuli vii­den­nek­si 72-kilon sarjassa.

Hei­ton pai­nil­la on hyvät näky­mät, sil­lä seu­ra oli mies­ten SM-kiso­jen toi­sek­si paras seurapisteissä.

28-vuo­ti­aal­le Pet­te­ri Kuk­ko­lal­le kul­ta­mi­ta­li oli kirk­kaa­na tavoit­tee­na kisaan lähtiessä.

– Ajat­te­lin, että nyt jos kos­kaan, sil­lä niin pal­jon täs­sä on vii­me vuo­si­na jou­tu­nut räm­pi­mään vas­ta­vir­taan, ker­too Kuk­ko­la ja viit­taa loukkaantumisiin.

Mes­ta­ruus­kul­ta oli erin­omai­nen pal­kin­to ja kan­nus­tin kat­soa hyvil­lä mie­lin pai­niu­raa myös eteen­päin – täh­täi­mes­sä ovat arvo­ki­sat. Tänä vuon­na ohjel­mas­sa on aina­kin pai­ni­tur­nauk­set Haa­pa­ran­nas­sa ja Ilmajoella.

Kuk­ko­lal­la on edel­li­nen SM-mita­li vuo­del­ta 2014, jol­loin hän pai­ni hopeal­le 71 kilon sar­jas­sa sekä SM-mita­lei­ta junio­reis­sa. Vuo­si 2014 oli koh­ta­lo­kas, sil­lä hän louk­ka­si sel­kän­sä pahas­ti ja sitä seu­ra­si myös jal­kaon­gel­mia. SM-kisa­ma­tol­le hän pää­si ensim­mäi­sen ker­ran vas­ta 2020 ja sil­loin hel­ti­si vii­des sija.

Nyt käy­dyis­sä SM-kisois­sa Kuk­ko­la osal­lis­tui isom­pien 87-kilois­ten sar­jaan, mikä oli hyvä ratkaisu.

– Ikää minul­la jo on, mut­ta ei vie­lä lii­kaa, joten vuo­sia on vie­lä jäl­jel­lä kil­pail­la ja toi­voa pitää, että pysyy ter­vee­nä, sum­maa Kuk­ko­la suun­ni­tel­mis­taan tavoi­tel­la pai­nin arvo­ki­soi­hin kuten EM-matol­le ensi keväänä.

Pai­ni­mi­sen Hei­tos­sa Kuk­ko­la aloit­ti 4–5‑vuotiaana, heti kun vaan mukaan pää­si. Laji on tul­lut myös verenperintönä.

– Ukko­lan Eina­rin kans­sa olim­me pai­ni­sa­lil­la pik­ku­nap­pu­lois­ta läh­tien kun isät (Kari Kuk­ko­la ja Pek­ka Ukko­la) veti­vät treenejä.

Pet­te­ri Kuk­ko­lan arki on tätä­ny­kyä var­sin hek­tis­tä, sil­lä per­hees­sä on kol­me las­ta, jois­ta van­hin on 7‑vuotias. Hän työs­ken­te­lee säh­kö- ja elekt­ro­niik­ka-alan myyn­ti­työs­sä, jos­sa voi onnek­si itse aika­tau­lut­taa työ­päi­vän kulun. Pai­nit­ree­ne­jä on aina­kin kak­si ker­taa päivässä.

Koro­na-aika­na­kin Hei­ton pai­ni­jat ovat voi­neet har­joi­tel­la Jatu­lis­sa hyvin, sil­lä kil­paur­hei­li­joil­le se on ollut sallittua.

– Täs­tä täy­tyy antaa kii­tok­set Oulun kau­pun­gil­le ja Jatu­lin väel­le. Jatu­lis­sa olo­suh­teet pai­ni­har­joi­tuk­siin on Suo­men par­hai­ta, kiit­te­lee Kukkola.