Hau­ki­pu­taan Halo­sen­nie­mi – taka­mais­ta saha­ky­läk­si ja osak­si Oulua

Halosenniemen kylä keväällä 1960 ilmasta käsin. Kuvassa näkyvät mm. Runtin talo ulkorakennuksineen (yläreunassa pitkähkö vaalea talo), oikealla puolella siitä Matti Metsikön talo navettoineen ja alapuolella vanha Haukiputaan Osuuskauppa. Vastapäätä Oulun Osuuskauppa, alapuolella vanha Halosen talo, joka myös Åströmin talona tunnettiin. Vaalean mansardikattoisen talon pihaan (oik.) johtaa "oikea tie", sillä kyseessä on autoilija K. Törmän talo, joka ajoi linja-autoa kylältä Haukiputaalle ja takaisin.Halosenniemen kylä keväällä 1960 ilmasta käsin. Kuvassa näkyvät mm. Runtin talo ulkorakennuksineen (yläreunassa pitkähkö vaalea talo), oikealla puolella siitä Matti Metsikön talo navettoineen ja alapuolella vanha Haukiputaan Osuuskauppa. Vastapäätä Oulun Osuuskauppa, alapuolella vanha Halosen talo, joka myös Åströmin talona tunnettiin. Vaalean mansardikattoisen talon pihaan (oik.) johtaa "oikea tie", sillä kyseessä on autoilija K. Törmän talo, joka ajoi linja-autoa kylältä Haukiputaalle ja takaisin.

Moni var­mas­ti tun­tee hen­ki­löi­tä, joi­den suku­ni­mi on Halo­nen. Nyky­ään se on suku­ni­me­nä hyvin­kin ylei­nen, mut­ta aina se ei ole sitä ollut. Osa suku­ni­mis­tä oli aikoi­naan eri­tyi­ses­ti suo­jat­tu­ja, ja myös Halo­nen kuu­lui tähän suo­jat­tu­jen suku­ni­mien lis­taan. Savos­sa on aina ollut suh­teel­li­sen pal­jon Halo­sia, mut­ta toi­nen suu­rem­pi kes­kit­ty­mä on kaut­ta his­to­rian sijain­nut Poh­jois-Poh­jan­maal­la, tar­kem­min ottaen Hau­ki­pu­taal­la. Sijait­see­han siel­lä myös kylä nimel­tään Halo­sen­nie­mi, jos­ta tämän seu­dun Halos­ten voi­daan kat­soa ole­van lähtöisin.

Vas­ta vii­meis­ten 30 vuo­den aika­na kylän väes­tö on kun­nol­la alka­nut vaih­tua, kun uudet ihmi­set muut­ta­vat tän­ne pää­osin maa­seu­dun rau­han peräs­sä. Luon­nol­li­ses­ti myös van­hem­pien suku­pol­vien edus­ta­jat vähe­ne­vät, ja kun hei­dän lap­sen­sa ovat muut­ta­neet useim­mi­ten työn peräs­sä pois Halo­sen­nie­mes­tä, niin sen seu­rauk­se­na väes­tö on vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten aika­na alka­nut vaihtua.

Var­si­nai­nen Halo­sen­nie­men kylä sijoit­tuu kar­tal­la aivan Iin pitä­jän­ra­jan tun­tu­maan, vaik­ka­kin nykyi­ses­sä pos­ti­pii­ri­jaos­sa saman pos­ti­nu­me­ron alle sijoit­tu­vat myös Par­ku­mäen, Ukko­lan­pe­rän, Oja­lan­pe­rän sekä Kal­lio­mäen kylät. Vaik­ka nämä kaik­ki sijait­se­vat­kin kor­kein­taan kol­men kilo­met­rin pääs­sä toi­sis­taan, niin sii­tä huo­li­mat­ta ovat nii­den kyläyh­tei­söt läpi his­to­rian elä­neet käy­tän­nös­sä toi­sis­taan riip­pu­ma­ton­ta elämää.

Kyliä toki yhdis­ti vuo­des­ta 1924 aina vuo­teen 2015 saak­ka toi­min­nas­sa ollut Par­ku­mäen kou­lu, joka 1970-luvun perus­kou­lu-uudis­tuk­seen saak­ka toi­mi kan­sa­kou­lu­na, jon­ka jäl­keen siel­lä kävi­vät kou­lua 1–4 luo­kan oppi­laat. Usean vuo­den ajan 2000-luvul­la ei Par­ku­mäen kou­lus­sa ollut 3. ja 4. luo­kan ope­tus­ta, mut­ta vuon­na 2012, eli kol­mea vuot­ta ennen kou­lun lak­kaut­ta­mis­ta, näi­den­kin luok­ka-astei­den oppi­laat (kuten myös alle­kir­joit­ta­nut) sai­vat vie­lä käy­dä kou­lua Parkumäessä.

Kou­lun tari­na lop­pui vuon­na 2015, sen toi­mit­tua yhtä­jak­soi­ses­ti 91 vuo­den ajan. Lie­nee­kö lak­kaut­ta­mis­pää­tök­seen vai­kut­ta­nut pari vuot­ta aiem­min tapah­tu­nut suu­ri kun­ta­lii­tos, jol­loin Hau­ki­pu­taan kun­ta lii­tet­tiin osak­si Oulun kau­pun­kia, sil­lä samaan aikaan alkoi­vat eri­lai­set pal­ve­lut vähen­tyä Hau­ki­pu­taan kirkonkylältäkin.

Ensin täy­tyy aloit­taa aivan alus­ta, tai aina­kin niin alus­ta kuin mahdollista.

Van­ho­ja lää­nin­ti­le­jä tut­ki­mal­la käy sel­vil­le, että vuon­na 1635 alu­eel­la asuu aina­kin kol­me Halos­ta, jot­ka ovat Olli Pau­lin­poi­ka Halo­nen, Mik­ko Ollin­poi­ka Halo­nen ja Hen­rik Halo­nen. Vaik­ka kysees­sä onkin lää­nin­ti­li, eli siis kir­jal­li­nen läh­de, on mah­do­ton­ta tie­tää tar­kas­ti hei­dän asu­mi­aan talo­ja, ja täs­tä joh­tuen Hen­rik Halo­sen tuol­loi­sen talon paik­kaa ei ole saa­tu selville.

Vaik­ka tuo­hon aikaan jo kir­jal­li­sia lää­nin­ti­le­jä teh­tiin­kin, ovat nii­den sisäl­tä­mät tie­dot useim­mi­ten mel­ko seka­via koko­nai­suuk­sia, ja sel­keän jat­ku­mon löy­tä­mi­nen on toi­si­naan hyvin­kin haas­ta­vaa. Lisäk­si eri nimien kir­joi­tusa­sut ovat vaih­del­leet mel­ko suu­res­ti, sil­lä oikein­kir­joi­tus on tuo­hon aikaan ollut mel­ko hor­ju­vaa, ja kun läh­tei­den teks­tit ovat vie­lä­pä ruot­sik­si, vaa­tii nii­den tul­kin­ta välil­lä mel­ko pit­kää pin­naa. Tämän vuok­si kaik­kea teks­teis­sä­ni ole­vaa tie­toa ei voi­da pitää täy­sin veden­pi­tä­vä­nä, sil­lä sel­keän koko­nai­suu­den ja jat­ku­mon saa­vut­ta­mi­sek­si on useim­mi­ten teh­tä­vä eri­lai­sia pää­tel­miä, jot­ka perus­tu­vat puh­taa­seen logiikkaan.

Hau­ki­pu­taan Halos­ten his­to­ria ja Halo­sen­nie­men ympä­ris­tön kehit­ty­mi­nen ovat hyvin laa­jo­ja koko­nai­suuk­sia, jot­ka sisäl­tä­vät pal­jon mie­len­kiin­toi­sia ja yllät­tä­viä­kin yksi­tyis­koh­tia. Näis­tä yksi­tyis­koh­dis­ta monet ovat mit­ta­kaa­val­taan mel­ko pie­niä­kin, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta ne oli­si­vat tapah­tu­mat­ta jää­des­sään saat­ta­neet muut­taa koko kyläyh­tei­sön his­to­rian täy­sin erilaiseksi.

1600-luvul­ta alka­val­la mat­kal­la on mitä mie­len­kiin­toi­sim­pia yksi­tyis­koh­tia ja tapah­tu­mia, ja mukaan mah­tuu tie­tys­ti jouk­ko haus­ko­ja­kin kom­mel­luk­sia, jon­ka lisäk­si mat­kas­sa on luon­nol­li­ses­ti myös vas­toin­käy­mi­siä. Muka­na ovat tot­ta kai myös saha­lai­tok­sen syn­ty­mi­nen Halo­sen­lah­del­le, kylän elin­kei­no­jen ja pal­ve­lui­den kehit­ty­mi­nen sekä moni muu asia.

Oiva Lat­va­leh­to

• Kir­joit­ta­ja on hau­ki­pu­taa­lai­nen pai­kal­lis­his­to­rias­ta ja suku­tut­ki­muk­ses­ta kiin­nos­tu­nut abi­tu­rient­ti, jon­ka juu­ret ovat Halo­sen­nie­mes­sä. Hän on kokoa­mas­sa ja kir­joit­ta­mas­sa Halo­sen­nie­men kylähistoriikkia.

• Ran­ta­poh­jas­sa jul­kais­taan aineis­toon poh­jau­tu­va juttusarja.

Halo­sen­nie­men nuo­ri­soa 1930-luvul­la, ja kuva on otet­tu jos­sain päin Halo­sen­lah­den ran­to­ja. Vasem­mas­sa lai­das­sa on Oiva Lat­va­leh­don iso­mum­mo Hel­vi Met­sik­kö, mui­ta hen­ki­löi­tä ei ole tunnistettu.