Ala­kos­keen teh­dään parem­pia kutu­paik­ko­ja lohelle

Kii­min­ki­joes­ta ei ole vuo­si­kym­me­niin saa­tu kun­non kalan­saa­lii­ta. Hävin­neet ovat lohi­ka­lat kuten myös ravut ja nah­ki­set. Täs­tä syys­tä ja halus­ta paran­taa Kii­min­ki­joen kala­ta­lou­del­lis­ta tilaa perus­tet­tiin Pent­ti Mart­ti­la-Tor­nion alul­le­pa­ne­ma­na Kii­min­ki­jo­ki ja suis­to kun­toon ry, joka on nyt yhdes­sä Hau­ki­pu­taan jako­kun­nan ja Kii­min­ki­joen kala­ta­lous­a­lu­een kans­sa käyn­nis­tä­nyt täl­lä vii­kol­la kun­nos­tus­hank­keen ensim­mäi­sen vai­heen. Koh­de sijait­see Hau­ki­pu­taan Ala­kos­kel­la Pie­tin­saa­ren yläpuolella.

Tiis­tai­na hank­keen toi­mi­joi­ta ja ran­nan asuk­kai­ta kokoon­tui pai­kal­le kuu­le­maan hankkeesta.

– Tar­koi­tuk­se­na on teh­dä Pie­tin­saa­ren ylä­puo­li­seen osaan vii­des­tä kym­me­neen kutuso­raik­koa ja seu­ra­ta nii­den vai­ku­tus­ta kala­kan­taan, ker­toi Hau­ki­pu­taan jako­kun­nan puheen­joh­ta­ja Kari Kale­va.

Kutuso­raik­koa­lueil­le kat­so­taan otol­li­set sijain­nit ja työn ete­ne­mis­tä seu­ra­taan tar­kas­ti. Tulok­sia pääs­tään arvioi­maan kui­ten­kin vas­ta vuo­den pääs­tä. Läh­tö­koh­ta­na on, että soraik­ko­jen teke­mi­seen pyri­tään käyt­tä­mään ensi­si­jai­ses­ti joen poh­jas­sa ole­vaa soraa, jota seu­lo­taan sopi­vak­si työ­hön tar­koi­te­tul­la kai­vin­ko­neen kau­hal­la. Jokea ei ruo­pa­ta eikä siel­tä vie­dä maa-ainek­sia pois. Lisä­so­ran tar­ve sel­vi­ää ensim­mäi­sen kutuso­rai­kon val­mis­te­lu­työs­sä. Lisä­so­ra tuo­tai­siin Ylikiimingistä.

Käy­tän­nön työt joel­la tekee Mark­ku Paa­so kai­vin­ko­neel­la suun­ni­tel­mien ja asin­tun­ti­joi­den ohjeis­tuk­sen mukaan. Työn vie­mää aikaa ei vie­lä osa­ta tar­kal­leen sanoa, mut­ta kyse on ennem­min­kin päi­vis­tä kuin viikoista.

Suun­ni­tel­man kun­nos­tuk­ses­ta on laa­ti­nut Timo Poh­ja­mo Eco­Ri­ver Oy:stä. Vesi­ta­lous­asian­tun­ti­ja­na toi­mi­va ja työ­tä val­vo­va Juk­ka Tuo­hi­no Poh­jois-Poh­jan­maan ELY-kes­kuk­ses­ta ker­toi, että Pie­tin­saa­ren ylä­puo­li­sel­la alu­eel­la on tar­vet­ta kutua­luei­den paran­ta­mi­seen. Asian­tun­ti­ja­na koh­tees­sa toi­mii myös alu­eel­la inven­toin­nin teh­nyt Arto Hau­ta­la. Pie­tin­saa­ren ala­puo­li­sel­le osal­le ei ole kun­nos­tuk­sel­le tarvetta.

Hank­keen toteu­tuk­ses­sa ovat tii­viis­ti muka­na Kii­min­ki­jo­ki ja suis­to kun­toon ry:n ja jako­kun­nan edus­ta­jat. Myös ran­nan asuk­kai­ta lupau­tui ole­maan tie­to­läh­tee­nä tarvittaessa.

Täy­sin varauk­set­to­mas­ti eivät kaik­ki Ala­kos­ken ran­nan asuk­kaat hank­kee­seen suh­tau­du, sil­lä huo­le­na on mai­se­man muut­tu­mi­nen. Myös vir­taa­mien muut­tu­mis­ta pelä­tään, mikä voi tuo­da ongel­mia tul­va-aika­na. Kala­kan­nan elpy­mi­nen ja joen tilan para­ne­mi­nen näh­dään tie­ten­kin myön­tei­se­nä. Edel­li­sen ker­ran Ala­kos­keen on kajot­tu vuon­na 1985 kun van­ho­ja uit­to­ra­ken­tei­ta puret­tiin ja kos­kea ennal­lis­tet­tiin. Suu­rin tul­va ja sen aiheut­ta­mat hai­tat koet­tiin 1987. Tul­va nos­tat­ti jää­laut­to­ja ran­nal­le myös 2016.

Iiris Pent­ti­lä pel­kää, että kun jokeen kajo­taan, se vai­kut­taa Myl­ly­haa­ran ja mui­den haa­ro­jen vir­taa­miin ja vesi­mää­riin. Hän toi­voo, että nyt teh­tä­viä toi­men­pi­tei­tä val­vo­taan tiukasti.

– Jos yksin oli­sin voi­nut päät­tää, niin näi­tä toi­mia ei teh­täi­si lain­kaan, sil­lä mie­les­tä­ni Kii­min­ki­joen pitäi­si saa­da vir­ra­ta luon­non­mu­kai­se­na, sanoi Penttilä.

Juk­ka Tuo­hi­non, Arto Hau­ta­lan ja Kari Kale­va ker­toi­vat ymmär­tä­vän­sä asuk­kai­den huo­len. He vakuut­ti­vat, että mai­se­ma ei muu­tu eikä vir­taa­miin tule muu­tok­sia. Vas­taa­van­lai­sia hank­kei­ta on teh­ty muu­al­la ja koke­muk­set ovat hyviä. Alku­pe­räi­sen suun­ni­tel­man mukaan kysei­sel­le kun­nos­tusa­lu­eel­le oli­si teh­ty myös mit­ta­vam­pia kivi­kyn­nyk­siä, mut­ta niis­tä luo­vut­tiin alu­een asuk­kai­den mie­li­pi­tei­tä ja toi­vei­ta kuunnellen.

Soraa lai­te­taan tar­vit­taes­sa ran­ta­luis­kaan sik­si ajak­si, että kai­vin­ko­ne pää­see tur­val­li­ses­ti veteen, ja paik­ka ennal­lis­te­taan tämän jäl­keen. Jos niin halu­taan, samas­sa yhtey­des­sä voi­daan paran­taa Pie­tin­saa­ren ylä­puo­lel­la ole­vaa entis­tä pyyk­ki­ran­taa, jota käy­te­tään nykyi­sin uimapaikkana.

Kun­nos­tus­töil­lä on toi­mi­joi­den mukaan tar­koi­tus mak­si­moi­da hyö­dyt ja mini­moi­da hai­tat. Kivien siir­to­ja­kaan ei isom­mal­ti tar­vit­se tehdä.

Hank­keen suu­rim­pa­na ris­ki­nä he näke­vät, että teh­dyt toi­met ja sorai­kot huuh­tou­tu­vat pois. Vir­ta­maa­vaih­te­lut ovat joes­sa erit­täin suu­ret ja tul­va­ti­lan­ne vaih­te­lee. Tulok­sis­ta teh­dään vuo­den pääs­tä raport­ti ja se esi­tel­lään rahoit­ta­jal­le ja asuk­kail­le. Myö­hem­min pää­te­tään myös hank­keen mah­dol­li­ses­ta jatkosta.

Hyvät saa­liit muis­to vain

Kii­min­ki­jo­ki­var­ren asuk­kaat ovat vuo­si­kym­men­ten aika­na näh­neet miten veden laa­tu ja kala­kan­nat ovat huo­non­tu­neet. Suu­rim­pa­na syy­nä näh­dään 1950-luvul­ta lisään­ty­neet met­sä- ja suo-oji­tuk­set. Vesi on rus­ke­aa ja humus­pi­tois­ta ja joen­poh­ja liejuuntunutta.

Vie­lä 1960-luvul­la Kii­min­ki­joen veteen saat­toi keit­tää kah­vit, muis­te­li­vat Juha Oja­la ja Mik­ko Met­to­vaa­ra. Run­saat lohi­saa­liit ja täyn­nä ole­vat rapu­mer­rat ja nah­kiai­ais­pyy­dyk­set ovat muis­to vain. Ran­nal­la muis­tel­tiin, että rapu­ja oli niin sakeas­ti, että nii­tä nou­kit­tiin jopa käsin!

– Ei yhden yhtä nah­kis­ta täl­le syk­syl­le, huo­maut­ti Juha Oja­la. Eikä ole rapu­ja­kaan juu­ri näky­nyt, sil­lä ne eivät elä liejussa.

Aika näyt­tää, para­nee­ko veden laa­tu kun oji­tuk­set ja tur­ve­tuo­tan­to vähe­ne­vät, ja mit­kä ovat ilmas­ton läm­pe­ne­mi­sen vai­ku­tuk­set niin veden laa­tuun kuin kalakantaan.

Huo­li Kii­min­ki­joen tilas­ta on kui­ten­kin ollut tape­til­la jo vuo­si­kym­me­niä. Monen­lai­sia toi­mia­kin on teh­ty. Vii­mek­si Kii­min­ki­joen suis­tos­sa Hau­ki­pu­taal­la ruo­pat­tiin vene­väy­läl­tä Oulun kau­pun­gin hank­kee­na. Ongel­ma­na on suis­ton madal­tu­mi­nen ja rehe­vöi­ty­mi­nen, ja vie­lä laa­jem­mat toi­met siel­lä näh­täi­siin tarpeellisiksi.

Kylä­läis­ten ja yhdis­tys­ten hank­kei­na on kun­nos­tet­tu Sii­ka­pu­taan van­ha tul­vauo­ma ja Vah­to­lan­lah­tea. Suun­ni­tel­mia on myös Sant­tusaa­ren suun­nal­le. Kala­kan­to­jen elvyt­tä­mi­sek­si kalas­tus­kun­nat teke­vät mer­kit­tä­vää työ­tä istu­tuk­sin. Kii­min­ki­jo­ki- ja suis­to kun­toon ry ja Hau­ki­pu­taan jako­kun­ta ovat aktii­vi­ses­ti muka­na joki­suis­toa kos­ke­vis­sa parantamishankkeissa.

Ala­kos­ken kunnostus

– Pie­tin­saa­ren ylä­puo­lel­le Kii­min­ki­joen Ala­kos­keen 5–10 soraik­koa eten­kin lohi­ka­lo­jen kutupaikoiksi.

– Toi­met kala­kan­nan parantamiseksi

– Läh­tö­koh­ta­na: mai­se­ma ja vir­taa­mat eivät muutu.

– Käy­te­tään ensi­si­jai­ses­ti joen poh­jan soraa, jota seu­lo­taan kar­keam­man kiviai­nek­sen esiin saamiseksi.

– Toteut­ta­ji­na Kii­min­ki­jo­ki ja suis­to kun­toon ry ja Hau­ki­pu­taan jakokunta.

– Han­ke­suun­ni­tel­ma: Timo Poh­ja­mo Eco­Ri­ver Oy.

– 18 000 e avus­tus Lapin ELY:ltä. Ohjaus ja val­von­ta Poh­jois-Poh­jan­maan ELY. Vesi­ta­lous­asian­tun­ti­ja­na Juk­ka Tuo­hi­no (ELY). Asian­tun­ti­ja­kon­sult­ti­na Arto Hautala.

– Koh­teen koneu­ra­koin­ti Mark­ku Paaso/Kone Piltonen.