Älä anna todis­tuk­sen joh­taa har­haan totuudesta

Tou­ko­kuun lopus­sa noin 63 000 nuor­ta ympä­ri Suo­men sai perus­kou­lu­mat­kan­sa pää­tök­seen. 12. kesä­kuu­ta hei­dän säh­kö­pos­tei­hin­sa kilah­ti vies­ti seu­raa­vas­ta opis­ke­lu­pai­kas­ta, joka herät­ti var­mas­ti monen­lai­sia tun­tei­ta. Toi­vot­ta­vas­ti mah­dol­li­sim­man moni pää­si sin­ne, min­ne tah­toi ja on tyy­ty­väi­nen sii­hen, mikä syk­syl­lä odot­taa ja voi hyväl­lä mie­lel­lä jat­kaa sinne.

On myös nii­tä nuo­ria, jot­ka eivät pääs­seet juu­ri sii­hen ensim­mäi­sek­si toi­veek­si valit­tuun opis­ke­lu­paik­kaan, ja tule­va saat­taa jän­nit­tää. Ei sil­ti­kään syy­tä huo­leen, jos opis­ke­lu­paik­ka ei täyt­tä­nyt kaik­kia haa­vei­ta, sil­lä seu­raa­van kol­men vuo­den jäl­keen ei ole vie­lä mitään mää­ri­tel­ty. Aina voi vaih­taa suun­taa, opis­kel­la uut­ta, pitää tau­koa, teh­dä töi­tä – ja miet­tiä sit­ten, mitä juu­ri minä tah­don tulevaisuudelta.

Jo se on hyvä saa­vu­tus, että on saa­nut perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sen käteen, sil­lä itsek­seen se ei ole tul­lut, vaan on vaa­ti­nut työ­tä – joil­ta­kin enem­män, joil­ta­kin vähem­män. Vali­tet­ta­vas­ti osa saat­taa sil­ti kokea huo­nom­muut­ta kou­lu­to­dis­tuk­sen­sa vuok­si. Sik­si onkin tosi tär­ke­ää muis­taa, että todis­tus ei mis­sään nimes­sä ker­ro kaik­kea ihmi­ses­tä, sil­lä jos kuu­li­sit nyt jon­kun saa­neen mate­ma­tii­kas­ta tai englan­nis­ta kym­pin todis­tuk­seen, et sil­ti­kään tie­täi­si hänen luon­tees­taan, per­soo­nas­taan tai sosi­aa­li­sis­ta tai­dois­taan juu­ri­kaan mitään.

Eli älä moi­ti itseä­si, vaik­ka todis­tuk­ses­sa ei komei­li­si kymp­pien rivi. Jokai­sel­la on vah­vuuk­sia ja kai­kil­la ne eivät vält­tä­mät­tä ole kou­lun pul­pe­tis­sa opis­kel­ta­vis­sa oppiai­neis­sa, vaan ne saat­ta­vat olla luo­via tai­de­ai­nei­ta, urhei­lua tai jotain, jota et vie­lä itse­kään ole löy­tä­nyt! Jokai­nen ihmi­nen on arvo­kas, ja monen­lai­sia ihmi­siä sekä hei­dän vah­vuuk­si­aan tar­vi­taan täs­sä yhteis­kun­nas­sa. Eihän mis­tään tuli­si mitään, jos kaik­ki oli­si­vat saman­lai­sia – se oli­si tylsää.

Kehit­ty­mi­nen ja oppi­mi­nen on ikuis­ta, eikä se lopu. Nyt ysi­luo­kan päät­tä­nei­den ei tar­vit­se vie­lä mureh­tia syk­syä – ensin nau­ti­taan kesäs­tä ja unel­moi­daan. Syk­syl­lä suun­na­taan roh­keas­ti ja reip­paas­ti koh­ti uutta!

Hel­mi Jaara

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­li kesä­työ­se­te­li­har­joit­te­li­ja­na Ran­ta­poh­jan toimituksessa.