Olles­sa­ni kirk­ko­päi­vys­tä­jä­nä nykyi­sen asuin­paik­ka­ni Luo­piois­ten yli 200-vuo­ti­aas­sa kir­kos­sam­me sela­sin hil­jai­se­na het­ke­nä puhe­lin­ta­ni. Löy­sin siel­tä var­sin hyvän ker­to­muk­sen Yli­kii­min­gin kir­kon vai­heis­ta. Kun olin kuun­nel­lut selos­tuk­sen lop­puun olin har­mis­sa­ni ja oikeas­taan suu­tuin. En sii­tä mis­tä ker­rot­tiin vaan sii­tä, mis­tä vai­et­tiin. Jo sil­loin pää­tin, että kos­ka minul­la on muis­to­ja ajal­ta, jol­loin kirk­ko täyt­ti 200 vuot­ta, haluan ker­toa niistä…