Olen ollut vuosia vannoutunut sudokujen tekijä. Kuitenkin minua on aina kiehtonut ristikoiden tekeminen, sillä olen ajatellut sen ruokkivan jotain sisäistä salapoliisiani.
En ole aiemmin kuitenkaan päässyt ristikoiden suhteen puusta pitkälle, sillä seinä on aina noussut vastaan lukemattomia eri synonyymejä pohtiessa. Myös vihjeiden ymmärtämättömyys on ollut akilleenkantapääni. Sudokussa voin luottaa siihen, että ratkaisu löytyy numeroista ja tietystä kaavasta. En ole osannut avata mieltäni sille, että en voi tietää satavarmaksi onko vastaukseni oikein. Olen kironnut moneen otteeseen omaa tyhmyyttä, ristikoiden vaikeutta ja ajoittain myös heitä, joilta ristikoiden tekeminen luonnistuu kuin itsestään.
Ristikoiden tekemistä ei ole helpottanut valtava ristikkolehtien tarjonta. Suomessa ilmestyy 150 erilaista ristikkolehteä ja lehtihyllyillä on tarjolla jatkuvasti yli 60 eri nimikettä. Olen yrittänyt aloittaa lapsille ja aloittelijoille suunnatuista helpoista ristikoista, mutta lopputulema on aina ollut sama. Epäonnistumisen tunne ja takkaan sytykettä.
Asiaan tuli kuitenkin täyskäännös viime joulun jälkeen. Olin anoppilassa viettämässä tapaninpäivää ja puolisoni veljentytär esitteli minulle uuden Pop-ristikot-lehden. Ymmärsin heti muutaman vihjeen ja koin valtavan onnistumisen tunteen. Ostin kyseisen lehden heti omaksi ja koukutuin.
Pop-ristikot nousi tammi-maaliskuussa Suomen myydyimmäksi aikakausilehdeksi, ja se on graafista suunnittelua opiskelleen Ano Miettisen aikaansaannos. Hänen ideanaan oli tehdä ristikkolehti, jonka sanasto ja aiheet kumpuavat populaarikulttuurista, musiikista ja ajankohtaisista ilmiöistä.
Myös ristikoita aiemmin taudin lailla karttanut puolisoni on koukuttunut uuteen harrastukseen ja hän vahtii tarkkaan, etten mene yksin edistämään yhdessä aloitettua ristikkoa.
Pitkään siinä meni, mutta lopulta onnistuin löytämään oman tapani tehdä ristikoita ja oppia uutta. Kenties joku päivä uskaltaudun vielä kokeilemaan perinteisiä Sanaseppo ja Eeva ristikoita.