Esa Aalto.
Hyvinvointialueet perustettiin alun perin siksi, että saatiin kuntia suuremmat toimijat huolehtimaan sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta. Tarkoitus oli paitsi kustannusten kasvun hillitseminen myös palveluiden yhtenäistäminen ja parantaminen.
Homma meni kuitenkin pieleen jo siinä, että alueita perustettiin 21 ja Helsinki sen sijaan, että olisi koottu yliopistosairaaloiden ympärille 5 laajempaa hyvinvointialuetta. Suuri määrä alueita tarkoittaa moninkertaisesti johtajia ja hallintoa sekä sitä, että alueet kilpailevat keskenään sen sijaan, että palvelut tuotettaisiin järkevinä kokonaisuuksina.
Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on periaatteessa toimiva. Se ei kuitenkaan voinut huomioida koronasta syntynyttä hoitovelkaa eikä Venäjän hyökkäyksen aiheuttamaa kustannusten nousua. Lisäksi juuri ennen uudistusta kunnat kikkailivat talousarvioillaan itselleen suuremman osan siirtyvästä rahoituksesta. Näin ollen esimerkiksi Pohteen rahoitus oli noin 130 miljoonaa euroa vajaa heti aloitusvuonna.
Vaikka tästä saatiin organisaatiouudistuksella ja ensimmäisellä sopeutusohjelmalla säästettyä 60 miljoonaa, jäi ensimmäisenä toimintavuonna alijäämää 72,2 miljoonaa euroa. Vielä toisenakin vuonna alijäämää kertyi 50,7 miljoonaa.
Syntyneet alijäämät tulee kattaa kolmen vuoden kuluessa, mikä näyttikin vielä ensimmäisenä toimintavuonna aivan mahdolliselta. Sitä varten tehtiin uusi säästöohjelma, jossa suhteellisesti eniten leikattiin johtajista ja luottamushenkilöhallinnosta. Pian kuitenkin huomattiin, että maan hallitus alkoi leikata hyvinvointialueiden rahoitusta päätös toisensa perään.
Jokaisen rahoituksen supistamisen jälkeen ovat hyvinvointialueet joutuneet laatimaan uuden sopeuttamisohjelman. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa ei enää ole juuri mitään, mistä voitaisiin vielä leikata.
Hyvinvointialueiden oli tarkoitus päättää valtiolta saatavan rahoituksen käyttämisestä kullekin alueelle parhaalla tavalla, mutta rahoitus ei enää riitä kunnolla edes lakisääteisten palveluiden tuottamiseen. Näin on siitä huolimatta, että palvelut tuotetaan Pohteellakin yli 100 miljoonaa euroa tehokkaammin kuin kuntapohjaisessa järjestelmässä ennen uudistusta.
Itsehallinnolla ei siis käytännössä ole enää mitään päätettävää. Valtionhallinto on puuttunut alueiden toimintaan jopa määräämällä, missä sairaaloissa saa pitää päivystystä yöaikaan. Sen vuoksi Oulaisten päivystys jouduttiin sulkemaan, vaikka siitä ei syntynyt edes säästöä.
Naapurialueemme Lappi on määrätty alijäämien takia arviointimenettelyyn. Lappilaiset olisivat halunneet pitää Kemissä laajan palvelun sairaalan, mutta päättivät lopulta toisin valtionvarainministeriön vietyä aluevaltuuston päätöksen oikeuteen.
Alueellinen demokratia näyttääkin olevan nyt sitä varten, että se toimeenpanee maan hallituksen määräämät säästöt. Valtion hallinto tekee päätökset euroista, jonka jälkeen alueet tekevät päätökset palveluiden lakkauttamisista, ja kansalaisten aiheellinen palaute ohjautuu alueiden päättäjille ministereiden sijaan.
Reilun viikon päästä on kevään viimeinen Pohteen aluevaltuuston kokous. Päätettävänä on taas noin 8 miljoonan euron sopeuttamisohjelma entisten päälle. Johdon vahva viesti päättäjille on, että palveluiden leikkaukset on pakko hyväksyä, eikä poliittista harkintavaltaa tälläkään kertaa ole. Siitäpä onkin päättäjän sitten mukava siirtyä kesäloman viettoon.
Esa Aalto, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu, maakuntahallituksen jäsen, Vihreät