
Pekka Kainua.
Työttömyyden kasvu, talouskriisit, luonnonkatastrofit, lähisuhdeväkivalta, alkoholismi, lasten pahoinvointi, nuorison masentuneisuus, vanhusten heitteillejättö, lapsiperheiden köyhyys, rasismi… Tässä joitakin uutisaiheita, joita viime aikoina on tiedotusvälineissä näkynyt. Vähemmästäkin tulee alakuloiseksi ja suupielet kääntyvät roikkumaan.
Miksi kaikki uutiset ovat niin masentavia? Onko maailma todella näin synkkä paikka, vai onko niin, että vain huono uutinen on enää uutinen ja katastrofi on jymyuutinen?
Haluaisin uskoa noin sata vuotta sitten eläneen brittiläisen G.K. Chestertonin ajatukseen, jonka mukaan maailma ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, uutisvälitys vain on kovasti parantunut. Ja tämä vauhti taitaa olla vain kiihtynyt. Nykyään toisella puolella maapalloa tapahtuneet kauheudet ovat silmiemme edessä netin kautta kenties nopeammin kuin tapahtumamaan asukkaiden tiedossa.
Muistan jo vuosia sitten lukeneeni eräästä asiakasomistajalehdestä monen sivun jutun, jossa kerrottiin noin 15-vuotiaiden nuorten tavallisista harrastuksista. Mukaan mahtui sienestystä, marjastusta, kalastusta ja metsästystä. Lukiessa tuli hyvä mieli – tällaisia nuoria vielä on. Nimittäin yleensä, jos jossain näkee nuorista kirjoitetun jutun, se käsittelee esimerkiksi nuorten ahdistusta, someriippuvuutta tai nuorisotyöttömyyttä.
Hyvän uutisen vaikutuksesta kertoo sekin, että muistan artikkelin vielä nyt pitkähkönkin ajan päästä.
Positiivisuuden ja hyvä mielen opettelussa riittää varmasti meille kaikille haastetta. Miksi me ihmiset niin usein lähdemme murehtimaan sitä, mitä meillä ei ole? Voisimme iloita siitä, mitä meillä on.
Ulkomailla käydessä saattaa huomata monta asiaa, mitkä meillä Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla ovat huippuluokkaa. Meillä on hyvin hoidettu tieverkko. Meillä on hyvä ja toimiva koululaitos. Sosiaali- ja terveydenhuoltomme perusta on edelleen vahva.
Tiedän kyllä, että meilläkin on parantamisen varaa eri osa-alueilla, ja toki poliitikkojen ja päättäjien on etsittävä epäkohtia yhteiskunnassa ja pyrittävä korjaamaan niitä. Pitäisi vaan muistaa suhteuttaa asioita. Kaikki asiat eivät suinkaan ole meillä valittamisen aiheita.
Voisiko myönteisesti ajattelemalla ja positiivisten asioiden kautta katsomalla löytyä mallia myös päätöksentekoon? Voisiko kyräilyn ja tahallisen väärinymmärtämisen sijasta hakea yhdessä ratkaisuja ja yrittää ymmärtää toisia?
Optimisti näkee mahdollisuuksia jokaisessa vaikeudessa, pessimisti näkee jokaisessa mahdollisuudessa vaikeuden. Sama asia Malandburgh Wilsonin kiteyttämänä: ”Optimisti näkee munkkirinkilän, pessimisti reiän.”
Pekka Kainua, kaupunginvaltuutettu, Keskusta, Ylikiiminki


