Jus­si Tukiai­nen 70 vuot­ta – elä­mää Kii­min­ki­joen ja Punai­sen­me­ren rannoilla

Psy­ko­lo­gi, tai­teen keräi­li­jä, egyp­ti-tun­ti­ja, mat­kao­pas, gal­le­ris­ti ja ikui­nen oppi­ja. 70 vuot­ta 12.5. täyt­tä­vä hau­ki­pu­taa­lai­nen Jus­si Tukiai­nen ker­too uusien asioi­den oppi­mi­sen pitä­vän mie­len vir­keä­nä. Uskal­lus­ta ja roh­keut­ta hän toi­vot­taa myös tule­vas­sa rie­mu­yli­op­pi­laan puhees­saan kevään ylioppilaille.

– Haluan kan­nus­taa nuo­ria kokei­le­maan omia sii­pi­ään, Tukiai­nen hymyi­lee kah­vi­ku­pin äärel­lä Nie­me­län­tör­män kodissa.

Tukiai­nen muis­te­lee Hau­ki­pu­taan lukios­sa vie­tet­tyä aikaa läm­möl­lä. Hän kuvai­lee 70-luvun opis­ke­lua aka­tee­mi­sek­si ja tervehenkiseksi.

– Suo­ri­tim­me ken­ties ainoi­na näil­lä levey­sas­teil­la surf­faus­kurs­sin. Tuol­la Kii­min­ki­joel­la har­joit­te­lim­me Heik­ki Kaup­pi­sen joh­dol­la ja lopul­ta onnis­tuim­me surffaamaan.

Tukiai­nen muis­te­lee suo­rit­ta­neen­sa lukio­ai­ka­na myös Ran­ta­poh­jan perus­ta­ja Vie­no Väliah­teen kirjoittajakurssin.

Kiin­nos­tus tie­tei­tä koh­taan syt­tyi lukios­sa, kun opet­ta­ja innos­ti Tukiai­sen psy­ko­lo­gian pariin. Innos­tus jat­kui psy­ko­lo­gi-opin­noil­la yliopistossa.

– Psy­ko­lo­gia tun­tui mie­len­kiin­toi­sel­ta, uudel­ta ja jännittävältä.

80-luvun alku­puo­lel­la hän tapa­si opis­ke­li­ja­rien­nois­sa vai­mon­sa Anna-Lii­san, joka opis­ke­li samaan aikaan lää­kä­rik­si. Anna-Lii­sa Han­nu­la-Tukiai­nen ker­too paria yhdis­tä­vän eri­tyi­ses­ti samat arvot ja into­hi­mo kult­tuu­ria, tai­det­ta ja luon­toa kohtaan.

vuo­sien aika­na Tukiai­nen suo­rit­ti opet­ta­jan peda­go­gi­set opin­not ja hän opet­ti psy­ko­lo­gi­aa 90-luvul­la lukiois­sa ja opis­tois­sa. Lisäk­si hän on opis­kel­lut egyp­to­lo­gi­aa ja suo­rit­ta­nut moder­nin tai­teen arvioin­ti­kou­lu­tuk­sen työs­ken­nel­les­sään Bron­dan taidegalleriassa.

Egyp­ti onkin ollut per­heen elä­mäs­sä suu­res­sa roo­lis­sa 80-luvun lopul­ta tähän päi­vään. Tukiai­nen läh­ti ensim­mäi­sen ker­ran Egyp­tiin mat­kaop­paak­si vuon­na 1987. Myö­hem­min hän työs­ken­te­li Egyp­tis­sä rek­ry­toin­nin ja mie­len­ter­veys­työn paris­sa Anna-Lii­sa Han­nu­la-Tukiai­sen työs­ken­nel­les­sä Egyp­tis­sä asian­tun­ti­ja­na Suo­men ja Egyp­tin yhtei­ses­sä mie­len­ter­vey­sa­lan kehittämishankkeessa.

– Poi­kam­me Tim on viet­tä­nyt suu­rim­man osan tähä­nas­ti­ses­ta elä­mäs­tään Egyp­tis­sä ja se on hänel­le­kin tär­keä maa.

Vuon­na 1994 paris­kun­ta tuot­ti ope­tus­mi­nis­te­riön rahoi­tuk­sel­la his­to­rial­li­sen kuva­ku­dos­ten kier­to­näyt­te­lyn Suo­meen. Teok­set oli­vat egyp­ti­läi­set ark­ki­teh­ti Ram­ses Wis­sa Was­se­fin perus­ta­mas­ta taidekeskuksesta.

Per­he asui ensin pari vuot­ta Kai­ros­sa ja vii­mei­set 20 vuot­ta per­heen kak­kos­ko­ti on sijain­nut Punai­sen­me­ren ran­nal­la Hurghadassa.

– Egyp­tis­sä olem­me viet­tä­neet kokoa­jan enem­män ja enem­män aikaa.

Hau­ki­pu­das­ta ja Hurg­ha­daa yhdis­tää paris­kun­nan mukaan yhtei­söl­li­nen naa­pu­rus­to ja let­keä elämäntapa.

– Hau­ki­pu­taal­la naa­pu­ri tulee tal­vi­sin anta­maan vir­taa autoon ja Egyp­tis­sä naa­pu­rus­tos­sa ollaan yhtä tuttavallisia.

Egyp­ti-tai­pa­lei­den välis­sä koti perus­tet­tiin jäl­ki­kas­vun syn­tyes­sä Jär­ven­pää­hän ja myö­hem­min elä­mä vei per­heen Han­koon ja Kala­joel­le. Ouluun he pala­si­vat vuo­den 2016 tienoilla.

Tukiai­sil­la on lisäk­si koti Oulun kes­kus­tas­sa, jos­sa he myös omis­ta­vat oman tai­de­gal­le­rian. Tai­det­ta on tuo­tu vuo­sien saa­tos­sa pal­jon Egyp­tis­tä, mut­ta heil­le on myös tär­ke­ää tukea eten­kin pai­kal­li­sia ja nuo­ria taiteilijoita.

– Jäim­me eläk­keel­le ja poi­ka muut­ti omil­leen. Piti miet­tiä mil­le ale­taan ja pää­tim­me perus­taa gal­le­rian vuon­na 2022.

Vaik­ka paris­kun­ta onkin jää­nyt jo viral­li­ses­ti eläk­keel­le, töi­den tekoa he eivät ole halun­neet koko­naan lopettaa.

– Olem­me vähen­tä­nee töi­tä, mut­ta kysyn­tää riit­tää ja samoin mielenkiintoa.

Työ itses­sään ei ole Tukiai­sen mie­les­tä vuo­si­kym­men­ten aika­na juu­ri­kaan muut­tu­nut, mut­ta hän tote­aa huo­maa­van­sa ajoit­tain, että teo­reet­ti­nen näkö­kul­ma ja työ­vä­li­neet kai­paa­vat päi­vi­tys­tä. Psy­ko­lo­gi­na pit­kän uran teh­nee­nä hän halu­aa muis­tut­taa, että välil­lä on ihan hyvä epäonnistua.

– Kokoai­kai­nen onnis­tu­mis­ten saa­mi­nen ei ole ter­vet­tä eikä se kas­va­ta resilienssiä.

Aja­tuk­set palaa­vat nyky­nuo­ri­soon ja Tukiai­sen mie­les­tä tule­vai­suu­des­sa pär­jää pit­käl­le hyväl­lä itse­tun­nol­la ja kielitaidolla.

– Uut­ta täy­tyy uskal­taa kokeil­la. Elä­mäs­sä täy­tyy olla leik­ki­miel­tä, ettei sii­tä tule lii­an vaka­vaa. Saa hul­lu­tel­la ja naut­tia elä­mäs­tä omal­la tavallaan.

Tukiais­ten koti Nie­me­län­tör­mäl­lä hen­kii his­to­ri­aa, sil­lä se on alun­pe­rin Tukiai­sen mum­mo­lan mum­mo­lan mum­mo­la. Ton­til­le raken­tuu ajan myö­tä myös koti hei­dän pojal­leen, joka tulee asut­ta­maan tont­tia kah­dek­san­nes­sa polvessa.

– Väli­me­ri on meil­le rakas paik­ka ja olem­me halun­neet tuo­da palan sitä kotiim­me taka­pi­han kei­taan muo­dos­sa, paris­kun­ta kertoo.

Hau­ki­pu­das on kehit­ty­nyt Tukiai­sen mie­les­tä vuo­si­kym­men­ten aika­na hyvään suun­taan. Veto­voi­maa löy­tää vir­kis­tys­paik­ko­jen, lähei­sen luon­non sekä meren ja Kii­min­ki­joen muo­dos­sa. Vii­den vuo­den pääs­tä Tukiai­set näke­vät itsen­sä edel­leen Nie­me­län­tör­mäl­lä kas­vi­huo­net­ta kasvattaessa.

– Ja var­mas­ti vie­täm­me enem­män aikaa myös Punai­sen­me­ren rannalla.

Tukiai­nen juh­lii merk­ki­päi­vään­sä reis­sus­sa ja myö­hem­min lähi­pii­rin kans­sa kahvitellen.