
Jorma Leskelä.
Oulussa käytetään vuosittain merkittäviä summia veroeuroja muun muassa koulujen ja päiväkotien rakentamiseen. Kyse on sadoista miljoonista euroista pitkällä aikavälillä. Silti liian usein törmätään samaan ongelmaan: kustannukset kasvavat hankkeen edetessä, aikataulut venyvät ja lopullinen hinta tarkentuu vasta, kun tärkeimmät ratkaisut on jo tehty.
Otetaan esimerkiksi kouluhanke. Rakentaminen alkaa tutulla tavalla hanketyöryhmän perustamisella ja hankesuunnitelmalla. Tavoite on oikea, määritellä tarpeet huolellisesti ja varmistaa, että tilat palvelevat käyttäjiä pitkälle tulevaisuuteen. Käytännössä prosessi johtaa kuitenkin usein siihen, että ratkaisuja lukitaan liian varhain, ennen kuin varsinaisen toteutuksen osaaminen on mukana.
Kun suunnitelmat tämän jälkeen kilpailutetaan lähes valmiina, mahdollisista muutoksista tulee kalliita, ja loppuhinta nousee usein huomattavasti.
Ongelma ei ole siinä, että rakennamme liikaa tai liian hyvin. Ongelma on siinä, että rakennamme jokaisen kohteen kuin ensimmäistä kertaa. Jokainen koulu on oma prototyyppinsä, vaikka tilatarpeet, toiminnot ja arjen vaatimukset ovat suurelta osin samat.
Varsinaisen toiminnan eli oppimisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat opetuksen laatu, pedagogiikka sekä terveelliset ja toimivat tilat, eikä rakennuksen yksilöllinen muotokieli.
Silti päädymme toistuvasti ratkaisuihin, joissa korostuu yksilöllisyys ja visuaalinen näyttävyys. Se tulee kalliiksi. Samalla menetämme mahdollisuuden hyödyntää mittakaavaetuja ja kerryttää kokemusta hyväksi havaituista ratkaisuista.
Miksi emme Oulussa hyödyntäisi enemmän toistettavia ratkaisuja? Miksi jokainen koulu suunnitellaan alusta asti erikseen, vaikka voisimme käyttää toimivia konsepteja ja kehittää niitä systemaattisesti eteenpäin? Ja miksi emme asettaisi kustannuksille selkeitä reunaehtoja jo suunnittelun alkuvaiheessa, eikä vasta siinä vaiheessa, kun vaihtoehdot ovat jo vähissä?
Yhtä tärkeä kysymys on se, miksi toteutuksen osaaminen tuodaan mukaan niin myöhään. Kun urakoitsijoiden ja rakentajien käytännön tieto otetaan mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa, menetämme mahdollisuuden löytää kustannustehokkaampia ja toteutuskelpoisempia ratkaisuja ajoissa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi modulaarisia koulukonsepteja, yhteisiä tilastandardeja sekä rakentajien osallistumista jo hankesuunnitteluun.
Ennustettavuus ei ole pelkästään taloudellinen kysymys. Se on myös demokratian kannalta olennainen. Valtuutettuna koen, että päättäjien pitäisi voida tietää verorahoista päättäessään, mitä ollaan rakentamassa ja millä hinnalla, eikä automaattisesti hyväksyä hankkeita, joiden todellinen kustannus selviää vasta myöhemmin hankkeen edetessä.
Kysymys ei ole siitä, rakennetaanko hyviä vai huonoja kouluja. Kysymys on siitä, rakennetaanko ne viisaasti. Voimme edelleen rakentaa laadukkaita, terveellisiä ja viihtyisiä oppimisympäristöjä. Mutta voimme tehdä sen myös ennustettavammin, toistettavammin ja kustannustehokkaammin.
Oululla ei ole varaa rakentaa jokaista koulua uutena kokeiluna. Meillä on varaa rakentaa niitä fiksummin.
Mielestäni myös velvollisuus tehdä niin.
Jorma Leskelä, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Keskusta


