Oulun Päät­tä­jäl­tä, Jor­ma Les­ke­lä: Ennus­tet­ta­vuut­ta jul­ki­sen raken­ta­mi­sen kustannuksiin

Jor­ma Leskelä.

Oulus­sa käy­te­tään vuo­sit­tain mer­kit­tä­viä sum­mia veroeu­ro­ja muun muas­sa kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien raken­ta­mi­seen. Kyse on sadois­ta mil­joo­nis­ta eurois­ta pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Sil­ti lii­an usein tör­mä­tään samaan ongel­maan: kus­tan­nuk­set kas­va­vat hank­keen ede­tes­sä, aika­tau­lut veny­vät ja lopul­li­nen hin­ta tar­ken­tuu vas­ta, kun tär­keim­mät rat­kai­sut on jo tehty.

Ote­taan esi­mer­kik­si kou­lu­han­ke. Raken­ta­mi­nen alkaa tutul­la taval­la han­ke­työ­ryh­män perus­ta­mi­sel­la ja han­ke­suun­ni­tel­mal­la. Tavoi­te on oikea, mää­ri­tel­lä tar­peet huo­lel­li­ses­ti ja var­mis­taa, että tilat pal­ve­le­vat käyt­tä­jiä pit­käl­le tule­vai­suu­teen. Käy­tän­nös­sä pro­ses­si joh­taa kui­ten­kin usein sii­hen, että rat­kai­su­ja luki­taan lii­an var­hain, ennen kuin var­si­nai­sen toteu­tuk­sen osaa­mi­nen on mukana.

Kun suun­ni­tel­mat tämän jäl­keen kil­pai­lu­te­taan lähes val­mii­na, mah­dol­li­sis­ta muu­tok­sis­ta tulee kal­lii­ta, ja lop­pu­hin­ta nousee usein huomattavasti.

Ongel­ma ei ole sii­nä, että raken­nam­me lii­kaa tai lii­an hyvin. Ongel­ma on sii­nä, että raken­nam­me jokai­sen koh­teen kuin ensim­mäis­tä ker­taa. Jokai­nen kou­lu on oma pro­to­tyyp­pin­sä, vaik­ka tila­tar­peet, toi­min­not ja arjen vaa­ti­muk­set ovat suu­rel­ta osin samat.

Var­si­nai­sen toi­min­nan eli oppi­mi­sen kan­nal­ta kes­kei­siä teki­jöi­tä ovat ope­tuk­sen laa­tu, peda­go­giik­ka sekä ter­veel­li­set ja toi­mi­vat tilat, eikä raken­nuk­sen yksi­löl­li­nen muotokieli.

Sil­ti pää­dym­me tois­tu­vas­ti rat­kai­sui­hin, jois­sa koros­tuu yksi­löl­li­syys ja visu­aa­li­nen näyt­tä­vyys. Se tulee kal­liik­si. Samal­la mene­täm­me mah­dol­li­suu­den hyö­dyn­tää mit­ta­kaa­vae­tu­ja ja ker­ryt­tää koke­mus­ta hyväk­si havai­tuis­ta ratkaisuista.

Mik­si emme Oulus­sa hyö­dyn­täi­si enem­män tois­tet­ta­via rat­kai­su­ja? Mik­si jokai­nen kou­lu suun­ni­tel­laan alus­ta asti erik­seen, vaik­ka voi­sim­me käyt­tää toi­mi­via kon­sep­te­ja ja kehit­tää nii­tä sys­te­maat­ti­ses­ti eteen­päin? Ja mik­si emme aset­tai­si kus­tan­nuk­sil­le sel­kei­tä reu­naeh­to­ja jo suun­nit­te­lun alku­vai­hees­sa, eikä vas­ta sii­nä vai­hees­sa, kun vaih­toeh­dot ovat jo vähissä?

Yhtä tär­keä kysy­mys on se, mik­si toteu­tuk­sen osaa­mi­nen tuo­daan mukaan niin myö­hään. Kun ura­koit­si­joi­den ja raken­ta­jien käy­tän­nön tie­to ote­taan mukaan vas­ta myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa, mene­täm­me mah­dol­li­suu­den löy­tää kus­tan­nus­te­hok­kaam­pia ja toteu­tus­kel­poi­sem­pia rat­kai­su­ja ajois­sa. Käy­tän­nös­sä tämä voi­si tar­koit­taa esi­mer­kik­si modu­laa­ri­sia kou­lu­kon­sep­te­ja, yhtei­siä tilas­tan­dar­de­ja sekä raken­ta­jien osal­lis­tu­mis­ta jo hankesuunnitteluun.

Ennus­tet­ta­vuus ei ole pel­käs­tään talou­del­li­nen kysy­mys. Se on myös demo­kra­tian kan­nal­ta olen­nai­nen. Val­tuu­tet­tu­na koen, että päät­tä­jien pitäi­si voi­da tie­tää vero­ra­hois­ta päät­täes­sään, mitä ollaan raken­ta­mas­sa ja mil­lä hin­nal­la, eikä auto­maat­ti­ses­ti hyväk­syä hank­kei­ta, joi­den todel­li­nen kus­tan­nus sel­vi­ää vas­ta myö­hem­min hank­keen edetessä.

Kysy­mys ei ole sii­tä, raken­ne­taan­ko hyviä vai huo­no­ja kou­lu­ja. Kysy­mys on sii­tä, raken­ne­taan­ko ne vii­saas­ti. Voim­me edel­leen raken­taa laa­duk­kai­ta, ter­veel­li­siä ja viih­tyi­siä oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jä. Mut­ta voim­me teh­dä sen myös ennus­tet­ta­vam­min, tois­tet­ta­vam­min ja kustannustehokkaammin.

Oulul­la ei ole varaa raken­taa jokais­ta kou­lua uute­na kokei­lu­na. Meil­lä on varaa raken­taa nii­tä fiksummin.

Mie­les­tä­ni myös vel­vol­li­suus teh­dä niin.

Jor­ma Les­ke­lä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jäsen, Keskusta