Har­taus: Hyvä Paimen

Olem­me vas­ti­kään viet­tä­neet kirk­ko­vuo­den suu­rin­ta juh­laa pää­siäis­tä. Samal­la kevät­tä koh­ti men­täes­sä valon mää­rä on lisään­ty­nyt, ja ilma­kin on läm­men­nyt pit­kän pak­kas­kau­den jälkeen. 

Tule­van sun­nun­tain aihe on Hyvä Pai­men. Meil­le monel­le on lap­suu­des­ta tut­tu tau­lu, johon on kuvat­tu Jee­sus lam­pai­den ympä­röi­mä­nä ja pai­men­sau­va kädes­sään. Täm­möi­nen tau­lu oli tut­tu myös minul­le pyhä­kou­lu­tau­lu­na, johon sai palk­kiok­si tar­ran, kun oli pai­kal­la pyhäkoulussa. 

Omaan tau­luun ei muis­ti­ni mukaan kui­ten­kaan kovin mon­ta tar­raa tul­lut, kun kovin har­voin pää­sin pyhäkouluun. 

Hyvän pai­me­nen sun­nun­tain yksi raa­ma­tun­teks­ti on psal­mi 23, joka on yksi tun­ne­tuim­mis­ta raa­ma­tun koh­dis­ta, jou­lue­van­ke­liu­min lisäk­si. Se alkaa sanoil­la “Her­ra on minun pai­me­ne­ni, ei minul­ta mitään puutu”. 

Tämä raa­ma­tun koh­ta on monel­le tut­tu esi­mer­kik­si hau­ta­jai­sis­ta tai muis­ta­kin kir­kol­li­sis­ta toi­mi­tuk­sis­ta. Sii­nä kuva­taan eri elä­män tilan­tei­ta, jos­sa saa­daan välil­lä olla vih­reil­lä nii­tyil­lä ja vet­ten äärel­lä, jos­sa saa­daan levätä. 

Ihmi­sen elä­mään kuu­luu kui­ten­kin myös var­joi­sem­pia ajan­jak­so­ja, jos­sa kul­ku on kuin pimeäs­sä laak­sos­sa kul­ke­mis­ta, niin kuin psal­mis­sa kir­joi­te­taan. Sil­loin­kin saa luot­taa sii­hen, psal­min kir­joit­ta­jan sanoin, että ”sinä olet minun kans­sa­ni . Sinä suo­je­let minua kädel­lä­si, joh­da­tat paimensauvallasi”. 

Psal­mi lop­puu loh­dul­li­ses­ti sanoi­hin,” Sinun hyvyy­te­si ja rak­kau­te­si ympä­röi minut kaik­ki­na elä­mä­ni päi­vi­nä, ja minä saan asua Her­ran huo­nees­sa päi­vie­ni lop­puun asti”. Tämän psal­min poh­jal­ta on runoil­tu myös hen­gel­li­siä lau­lu­ja ja vir­siä, kuten vk 375, Kun Her­ra hoi­taa paimentaa. 

Tämä on ehkä tutuin näis­tä pai­men vir­sis­tä. Sen vii­mei­nen säkeis­tö tii­vis­tää psal­min sisällön.

“Hän sie­lul­le­ni val­mis­taa, run­saim­man armo­pöy­dän. Hän hen­gel­län­sä vah­vis­taa, niin että rie­mun löy­dän. Minua seu­raa lau­peus­ja Her­ran hyvyys, rak­kaus päi­vien lop­puun asti.” VK 375 :4

Mark­ku Jaak­ko­la, kant­to­ri, Iin seurakunta