Vaikka olen harrastanut uintia jo yli kolme vuosikymmentä, en ole pitänyt vesivoimistelua aikani arvoisena liikuntamuotona. Nyt julkisesti niin sanotusti syön hattuni ja nostan käden ilmaan virheen merkiksi.
Loukkasin olkapääni viime vuoden lopulla ja lääkäri kielsi uimisen useammaksi kuukaudeksi. Koskaan ei ole tehnyt niin paljon mieli lähteä sukeltelemaan, hyppimään ja polskimaan kuin viimeisen neljän kuukauden aikana. Fysioterapeutti kysyi muutama viikko sitten, miten vesijumppa luonnistuisi. Irvistin henkisesti. Vesi kuitenkin elementtinä veti puoleensa ja päätin antaa lajille mahdollisuuden. Ja niin painelin Vesi-Jatuliin ja epävarmoin askelin kohti monitoimiallasta.
Musiikki alkoi soimaan ja kolmisenkymmentä jumppaajaa alkoi liikkua vedessä ohjaajan esimerkin mukaan. Omaa paikkaa ja oikeaa rytmiä piti hieman hakea, jotta en nielaisisi räiskyvää vettä litraa enempää jokaisen tehdyn liikkeen kohdalla. Olkapään takia vesi tuntui raskaalta ja hankalalta hallilta. Tunsin epävarmuutta, koska olin tähän asti ollut sinut veden kanssa.
Päätin kuitenkin ajatella jumppailua hauskana vapaa-aikana, jolloin ei tarvitse miettiä töitä tai kotiasioita. Ja kuinka onnelliseksi tulinkaan, kun päästin irti epävarmuudesta. Vauhtiin päästyäni tunsin poltteen ja venytykset kehossa. Vaikka hiki ei altaassa virtaa, tunsin poskien kuumottavan ja kellokin kertoi kaloreita palavan. Ennakkoluulot muuttuivat pian sisäiseksi hymyksi.
Puolen tunnin reippaan jumpan jälkeen olo oli mahtava. Mieli oli tyhjentynyt ja tunsin hyvällä tavalla poltteen olkapäässä. Veden vastus oli selvästi toimiva elementti käteni kuntouttamisen kannalta. Ja myönnettäköön nyt, olen addiktoitunut. Vesijumpasta on tullut viikon puolivälin kohokohta niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin kannalta.
Vesivoimistelua on järjestetty Oulussa jo 45 vuoden ajan. Sen kunniaksi huomenna keskiviikkona Vesi-Jatulissa järjestetään ohjattu juhlavesijumppa kello 7.45.



