Tuore Nuorisobarometri kertoo, että nuorten usko maailmaan ja tulevaisuuteen on romahtanut. Nuoret elävät tällä hetkellä Suomessa, jossa elämän perusedellytykset ja maailmanpolitiikka sotineen sekä ilmasto- ja talouskriiseineen horjuttaa arkea. 
Kesätöitä ja töitä ei löydy, toimeentulo ja opiskelu ovat uhattuina. Nuorista jopa 70 prosenttia kokee paineita työn saamisesta. Enkä ihmettele sitä yhtään, kun kuuntelee omien nuorten ja heidän lähipiirinsä yrityksistä löytää töitä tai kesätöitä. Tarinat kymmenistä ja taas kymmenistä hakemuksista ja tuhansista hakijoista yhtä osa-aikaista paikkaa kohtaan syövät uskoa paitsi tulevaan myös oman osaamisen riittävyyteen.
Harva uskaltaa ajatella perheen perustamista tai oman kodin ostamista. Yhteiskunnan arvostus nuoria kohtaan on Nuorisobarometriin vastanneiden nuorten mukaan heikkoa. Syrjäytyminen lisääntyy.
Positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuu vain 17 prosenttia nuorista. Määrä on alle puolet siitä, mitä se oli neljä vuotta sitten. Nuoret kokevat, että yhteiskunta ei arvosta heitä. Onko Suomella varaa kohdella nuoriaan näin huonosti kuin nyt?
Nuorten tulevaisuususkon horjumisesta, työllistymisen ja toimeentulon epävarmuudesta sekä asumisen hinnasta seuraa se, että Suomessa ei enää synny riittävästi lapsia. Ennusteiden mukaan vuonna 2040 Suomessa on 95 000 peruskoulun oppilasta vähemmän kuin nyt.
Tämän vuoksi koko Suomen perusopetusjärjestelmä joutuu täysin uudenlaisten haasteiden eteen ja sen taso on vaarassa romahtaa muun muassa koulujen lakkautusten, alueellisten erojen ja vähenevän opettajatarpeen vuoksi.
Olo on tässä vähän “toivotaan, toivotaan”. Silti toivon, että jostain nuoret löytävät jostakin sen kultareunuksen ja uskaltavat elää elämäänsä omalla tavallaan.


