Har­taus: Kii­tä sittenkin

Kai­sa Säkkinen.

Syk­syn toi­min­ta on seu­ra­kun­nas­sam­me pyö­räh­tä­nyt käyn­tiin. Palaan aja­tuk­sis­sa­ni vie­lä men­nee­seen kesään. Pik­ku­lin­nut oli­vat teh­neet ennä­tys­mää­rän pesiä mök­kim­me piha­pii­riin. Lin­tu­jen lau­lu oli voi­mal­lis­ta ja sitä kuu­lui ympä­ri vuo­ro­kau­den. Emot kan­toi­vat ruo­kaa pesäs­sä ole­vil­le poi­ka­sil­le tau­koa­mat­ta ja luon­to oli täyn­nä ään­tä ja elämää.

Sitä sir­ku­tus­ta ja luri­tus­ta kuun­nel­les­sa mie­lee­ni nousi tut­tu hen­gel­li­nen lau­lu: ”Oi kat­so­han lin­tua oksal­la puun, se lau­laa niin kau­niis­ti aina. Se kor­keim­man kii­tok­seen aukai­see suun, sen miel­tä ei huo­let ne pai­na. Se lau­laen luo­jaan­sa kiittää.”

Ensi sun­nun­tain aihee­na kirk­ko­vuo­des­sa on kii­tol­li­suus. Raa­ma­tus­sa mei­tä keho­te­taan kiit­tä­mään ja lau­la­maan ylis­tys­tä Her­ral­le. Tut­ki­mus­ten mukaan kii­tol­li­suus vah­vis­taa hyvin­voin­tia, lisää onnel­li­suut­ta ja paran­taa jopa fyy­sis­tä ter­veyt­tä. Kii­tol­li­suut­ta tun­nem­me nii­tä asioi­ta koh­taan, joi­ta emme pidä itses­tään­sel­vyy­te­nä. Voim­me tun­tea sitä joko asioi­ta, teko­ja tai ihmi­siä kohtaan.

On help­po olla kii­tol­li­nen sil­loin, kun asiat ovat hyvin. Kun tulee vas­toin­käy­mi­siä kuten sai­raut­ta, ongel­mia ihmis­suh­teis­sa tai talou­del­lis­ta huol­ta, se ei vält­tä­mät­tä ole­kaan niin help­poa. Myös kii­rees­sä kii­tol­li­suus saat­taa unoh­tua. Olen kuul­lut, että jot­kut jopa pitä­vät kii­tol­li­suus­päi­vä­kir­jaa. Joka päi­vä voim­me var­mas­ti löy­tää aina­kin jon­kun kii­tol­li­suu­den aiheen.

Kesän aika­na olem­me seu­ra­kun­nas­sa saa­neet lau­laa kii­tos­vir­siä muun muas­sa kon­fir­maa­tio­mes­suis­sa ja avio­liit­toon vih­ki­mi­sis­sä. Kesä on aivan eri­tyis­tä aikaa kant­to­rin työs­sä; on pal­jon iloi­sia juh­lia, jois­sa kirk­ko täyt­tyy juh­la­mie­lel­lä ole­vis­ta ihmi­sis­tä. Kesäil­lan sävel­har­tau­det ovat rei­lun parin kuu­kau­den ajan tar­jon­neet vii­koit­tain musiik­kie­lä­myk­siä seu­ra­kun­ta­lai­sil­le, ja toteu­tui­pa lau­luil­lat sekä kirk­ko­ran­nas­sa että kir­kon vie­res­sä van­hal­la hautausmaalla.

Paa­va­lin kir­jees­sä Efe­so­lai­sil­le sano­taan näin: ”Vei­sat­kaa yhdes­sä psal­me­ja, ylis­tys­vir­siä ja hen­gel­li­siä lau­lu­ja, soit­ta­kaa ja lau­la­kaa täy­des­tä sydä­mes­tä Her­ral­le ja kiit­tä­kää aina ja kai­kes­ta Juma­laa, Isää, mei­dän Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen nimessä.”

Toi­vot­ta­vas­ti sinä­kin olet saa­nut het­ken vii­väh­tää kau­nis­ta musiik­kia lau­laen tai kuunnellen.

Kai­sa Säk­ki­nen, kant­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta/Oulun seurakuntayhtymä