Nei­to­per­ho­nen hur­maa kauneudellaan

Per­ho­set ovat ilah­dut­ta­neet tänä kesä­nä run­sau­del­laan. Nei­to­per­ho­nen elää vie­lä elä­män­sä kesää pit­käl­le syk­syyn ja sulos­tut­taa upeal­la värityksellään.

Nei­to­per­ho­nen var­sin uusi tulo­kas, sil­lä se alkoi vakiin­tua Suo­mes­sa vas­ta 1970-luvul­la. Se on levin­nyt Ete­lä-Suo­mes­ta suun­nil­leen Oulun kor­keu­del­le saak­ka, poh­joi­sem­mas­sa lajia löy­tää vain satunnaisesti.

Nei­to­per­ho­sia voi näh­dä vie­lä loka­kuus­sa, mut­ta ennen pak­ka­sia ne siir­ty­vät kal­lio­ko­loi­hin, kel­la­rei­hin, ulko­ra­ken­nuk­siin tai var­vi­kon sekaan tal­veh­ti­maan. Onnis­tu­nut tal­veh­ti­mi­nen edel­lyt­tää, että per­ho­sen eli­mis­tö pys­tyy tuot­ta­maan ”pak­kas­nes­tet­tä”, joka mah­dol­lis­taa hen­kiin­jää­mi­sen tal­ven yli.

Aikui­set per­ho­set parit­te­le­vat kevääl­lä. Nei­to­per­ho­sen tou­kat syö­vät vain nok­kos­ta. Täy­si­kas­vui­nen touk­ka on piki­mus­ta ja pii­ki­käs ja sil­lä on run­saas­ti pie­niä val­koi­sia pis­tei­tä koko kehos­saan. Nei­to­per­ho­nen len­tää yhte­nä suku­pol­ve­na hei­nä­kuus­ta syys­kuu­hun sekä uudes­taan tal­veh­ti­mi­sen jäl­keen kevääl­lä aina kesä­kuul­le saak­ka. Lajin elin­kaa­res­sa per­hos­vai­he saat­taa kes­tää siis 11 kuukautta.

Jois­sa­kin kie­lis­sä nei­to­per­ho­nen yhdis­te­tään rii­kin­kuk­koon sii­pien suur­ten sil­mä­täplien takia. Sil­mä­täplil­lä on luul­ta­vas­ti kah­den­lai­nen tar­koi­tus: Räp­sy­tel­les­sään sii­pi­ään nei­to­per­ho­nen voi pelot­taa vihol­li­sen kar­ku­teil­le tai hou­ku­tel­la sen iske­mään täplien tie­no­vil­le – sil­loin sii­peen tulee toki rei­kä, mut­ta per­ho­nen saat­taa pääs­tä pakoon.

Läh­teet: Suo­men Per­ho­set, Suo­men Laji­tie­to­keskus.