- Välimaa on 1920-luvulla rakennettu erämaatalo Kutujärven rannalla, jossa asukkaat asuivat aikanaan tiettömän taipaleen takana. Kuva: Esa Ukonmaanaho
- Talon kuisti on rakennettu myöhemmin kuin itse hirsitalo.
- Välimaan taloa on palautettu hiljakseen kohti alkuperäistä asuaan. Pirtistä löytyy muun muassa Matti Koistinahon äidin aikanaan ostama, yhä toimiva radio. Esa Ukonmaanaho istuu vanhassa keinutuolissa.
- Matti Koistinaho jauhaa vieraalle kahvia lapsuudenkodin uunin ääressä, jonka muuraamisessa hän oli mukana, ja jonka hän kunnosti muutama vuosi sitten.
- Talon navetasta löytyy Matti Koistinahon sukset, joista toinen halkesi, kun mies otti yhteen hirven kanssa muutama vuosi sitten talvisella hiihtoretkellä. – Siinä kuvittelin, että nyt tulivat minun päiväni täyteen, Koistinaho sanoo.
- Tervamaalilla on helppo maalata ja huumaava tervan tuoksu täyttää samalla koko mäen.
- Talosta löytyy muistoja menneiltä ajoilta.
- Esa Ukonmaanhon poroja ja lampaita pääsee hoitamaan paimenviikoille Metsähallituksen paimenviikkojen tapaan.
Koistinahojen sisarusten synnyinkoti sydänmailla Kutujärven rannalla on paikka, jossa aika on pysähtynyt. Sen pihamaalla voi seisahtua hetkeksi pohtimaan sitä, millaista elämää siellä on 1900-luvun alussa eletty.
Ennen sotia, sodan aikaan ja sen jälkeiset vuosikymmenet talo toimi Matti ja Anna Koistinahon yhdeksänlapsisen perheen kotina. Sota-aikaan perheen äiti vastasi koko pesueesta ja kahdeksan hehtaarin tilasta, sillä perheen isä oli sotareissuilla yhteensä viiden vuoden ajan. Talo on 1920-luvulla Antti Ikosen rakentama. Paikalla sitä ennen ollut talo paloi.
Leipä irtosi tuolloin maasta ja metsistä käsityönä. Viljeltiin viljaa, kirnuttiin maitoa voiksi, kalastettiin, metsästettiin ja tehtiin metsätöitä. Metsiä ojitettiin lapiovoimin, ja matkaa lähimmälle tielle oli kilometrikaupalla. Lapset kulkivat kouluun soutaen, kävellen ja hiihtäen.
Vuonna 1936 perheeseen syntynyt isänsä kaima, Matti Koistinaho mittailee 1980-luvulla hiljennyttä lapsuuskodin pihamaata nyt vuosikymmeninä myöhemmin ja tuumaa, että kyllä leipä oli silloin tiukassa ja elämä kovaa työntekoa. Sellaista, johon ei nykyihmiset enää pystyisi.
Nyt talo on perikunnan omistuksessa, ja se on ollut suvun jäsenten satunnaisessa käytössä. Talo on pysynyt hyvässä kunnossa, mutta viime aikoina Matti Koistinaho ja hänen siskonsa poika Esa Ukonmaanaho joukkoineen ovat maalanneet piharakennukset punamultamaalilla sekä itse hirsitalon tervamaalilla. Myös sisäpuolta on hieman palautettu kohti alkuperäistä asuaan, ja joitain pieniä muutoksia aiotaan vielä tehdä.
Matti Koistinaho oli parikymppinen muuttaessaan pois Välimaalta. Sen jälkeen hän on työllistänyt itsensä metsätöillä ja lopulta muurarina viimeiset 50 vuotta. Välimaan iso uuni onkin ensimmäinen, jonka muuraukseen Koistinaho osallistui muurari Antti Jurvakaisen kanssa. Siinä hän oli apuna muun muassa nostamalla savea järvenpohjasta.
Lapsuuteen Koistinaholla liittyy paljon muistoja, joista suurin osa on työn sävyttämiä. Hän muistelee muun muassa kertaa, jolloin perhe kuljetti viljelemiään viljoja myllylle Vesalaan, ja toi paluumatkalla kotiin muun muassa omasta viljasta jauhettuja jauhoja ja monenlaista kauppatavaraa. Palatessa vene keikahti kumoon erään kosken kohdalla, eikä lastista saatu pelastettua juuri mitään. Siinä meni monen kuukauden leipävärkit.
– Ei kukaan voi kuvitellakaan, millaista se oli, Koistinaho sanoo.
Kesällä kulkijoita alueella oli vähemmän, mutta talvella liikenne Välimaan ja Kutujärven ohi lisääntyi, sillä talvitie kulki siitä ohi Vesalan ja Joloksen välillä.
Myös lähimpiä naapureita Matti Koistinaho muistelee mielellään, samoin kuin äitinsä laittamia ihania ruokia, kuten rieskaa, hiivaleipää, ahventa sekä maalaisvoita ja ‑viiliä.
Erämaatalojen kesken oli aikanaan sopimus, jonka mukaan tuohitorvella soitettiin äänimerkki aina tiettyyn aikaa, jotta tiedettiin, että kaikki oli naapurilla hyvin. Jos soittoja olikin kaksi tai soittoa ei kuulunut lainkaan, siitä tiesi, että nyt oli jokin hätänä.
Matti Koistinaho muistaa kerran, kun äidiltä puhkesi suonikohju ja verta tuli paljon. Silloin soitettiin tuohitorvella kaksi kertaa, ja naapurista tuli Kutulan Eino hätiin.
Sota-aikaan Koistinaho koki vain seitsenvuotiaana kauhean kohtalon, kun saksalaissotilaat pahoinpitelivät hänet ja pakottivat soutamaan veneellä järven yli heitä moneen kertaan.
– Tuossa savusaunan takana sotilas potki ja hakkasi minut tajuttomaksi, ja siitä jäi elinikäiset vammat.
Esa Ukonmaanaholle hirsitalo on lapsuusmuistojen mummula, jonne hän polkaisi pyörällä kesällä, eikä olisi lähtenyt millään pois.
Nyt talon pihapiirissä on myös Ukonmaanahon lampaita ja lähimailla hänen porojaan. Viime talvena Kisura Safariksen yrittäjä Ukonmaanaho sai ajatuksen, että Välimaalla voisi järjestää Metsähallituksen tapaan paimenviikkoja, jolloin halukkaat pääsisivät hänen lähimökilleen asumaan ja hoitamaan talon lampaita ja poroja kesän mittaan.
Toimintaa on nyt hiljakseen käynnistelty, ja syyskuussa tulevat ensimmäiset paimenviikkolaiset. Talon ja sen asukkaiden sekä koko alueen historiaa tuodaan tutuksi vieraille muun muassa navettaan kunnostettavan kotimuseotyyppisen ratkaisun avulla.