Man­sik­ka­paik­ka mummulassa

Kir­joit­ta­nut Sir­pa Pietilä

Istun teras­sil­le kah­vil­le ja kat­son tai­vaal­le. Siel­lä liik­kuu koko­nai­nen maa­il­ma. Hah­tu­va­pil­vet pur­jeh­ti­vat tuu­len muka­na ja elä­vät koko ajan. Ensin pil­vi on kuin vuo­ris­to, jon­ka ala­puo­lal­la laak­sos­sa sei­soo van­ha lin­na­ra­ken­nus. Koh­ta mai­se­ma kato­aa ja tilal­le ilmes­tyy sou­tu­ve­ne, jos­sa istuu ihmi­nen. Pian vene­kin on kadon­nut ja pil­vet muo­dos­ta­vat vau­van kuvan. Sil­lä on pyö­reät pos­ket ja kihar­tu­via hiuk­sia. Mut­ta nyt­hän sii­nä on kis­sa. Iso köy­ry­sel­käi­nen kis­sa, joka hei­lut­taa hän­tään­sä… ja kato­aa sit­ten sekin.

Sei­son mum­mu­lan ulko-ovel­la. Oven molem­min puo­lin on pik­ku­ruu­tui­set ikku­nat. Vil­kai­sen molem­mis­ta ikku­nois­ta sisään pors­tu­aan. Pors­tua on tyh­jä, mut­ta sisäl­tä kuu­luu ään­tä. Astun sisään pors­tu­aan ja sul­jen ulko-oven. Pors­tuan vasem­mal­la sei­näl­lä on lat­tian rajas­sa kis­san­luuk­ku. Se on neliön muo­toi­nen pie­ni rei­kä alhaal­la sei­näs­sä ja sii­tä on kis­sa kul­ke­nut. Jos­kus sil­loin, kun mum­mu­las­sa oli vie­lä kis­sa. Pir­tin oven vie­res­sä vasem­mal­la on ruo­ka­ko­me­ro. Siel­lä on kaik­ki, mikä pitäi­si säi­lyt­tää vii­leäs­sä. Siel­tä mum­mu hakee minul­le jos­kus palan lau­an­tai­mak­ka­raa. Oven oikeal­la puo­lel­la kome­ros­sa on mum­mun ja Vil­len vaat­teet. Kome­ro on pie­ni, mut­ta eipä ole vaat­tei­ta­kaan pal­jon kah­del­la ihmi­sel­lä. Kome­roi­den väliin jää pir­tin ovi, ja sen edes­sä on kor­kea por­ras. Pitää astua por­taal­le, jot­ta ylet­tyy avaa­maan pir­tin oven. Avaan oven ja astun sisään.

Sisäl­lä on läm­min, puu­hel­las­sa on tuli. Ketään ei näy, mut­ta radio on auki. Radios­sa Mau­no Kuusis­to lau­laa Ker­to­kaa se hänel­le. Mum­mu on mei­dän isän äiti ja Vil­le on mei­dän isän veli. Mum­mu on les­ki ja Vil­le on vanhapoika.Ville on töis­sä sahal­la Rau­ma-Repo­las­sa ja var­maan vie­lä työ­reis­sul­la. Mum­mu on ehkä kaup­pa-asioil­la Kais­tol­la tai Hau­ki­pu­taan kaupassa.

Menen istu­maan ruo­ka­pöy­dän edes­sä ole­val­le pen­kil­le ja jään odot­ta­maan. Pir­tin oven vie­res­sä vasem­mal­la on taso, jon­ka pääl­lä on iso radio. Mum­mu­las­sa kuun­nel­laan pal­jon musiik­kia. Radion jäl­keen sei­nus­tal­la on ruo­ka­pöy­tä ja penkk­ki, pen­kin jäl­keen puu­hel­la. Sii­nä mum­mu tekee ruokaa.

Puu­hel­lan jäl­keen nur­kas­sa on allas, johon mum­mu ja Vil­le kaa­ta­vat lika­ve­den. Nur­kas­sa on myös pis­sa­äm­pä­ri, johon pis­sa­taan yöl­lä. Pää­ty­sei­näl­lä on tis­ki­pöy­tä ja astia­kaap­pi. Kaap­pi on kak­sio­sai­nen. Sii­nä on ylä- ja ala­kaap­pi ja nii­den väliin jää tilaa kah­del­le ämpä­ril­le. Ämpä­reis­sä on puh­das­ta vet­tä, Vil­le hakee sitä vint­ti­kai­vos­ta. Toi­ses­sa ämpä­ris­sä on kau­ha, jos­ta Vil­le juo vet­tä. Se ei ruu­kaa kaa­taa sitä lasiin.

Mum­mu­lan vie­res­tä menee tie, joka alkaa Perä-Ukko­las­ta ja jat­kuu Kelan mäel­le ja sii­tä Iihin. Tien puo­lei­sel­la sei­nus­tal­la ulko­na on mar­ja­pen­sai­ta ja pot­tu­maa. Sei­nus­tal­la on kak­si ruu­tu-ikku­naa ja sisäl­lä toi­sen ikku­nan koh­dal­la on noja­tuo­li. Tuo­lin jäl­keen on sei­nus­tal­le sijoi­tet­tu mum­mun itu­loo­va. Itu­loo­vas­sa on olki­pat­ja. Meil­lä­kin on olki­pat­ja ito­loo­vas­sa. Se kutit­taa jos­kus jal­ko­ja ja se tun­tuu inhot­ta­val­ta. Mum­mun itu­loo­van pääl­lä sei­näl­lä on har­maa sei­nä­kel­lo. Se lonk­suu, kun se käy. Toi­sen ikku­nan koh­dal­la on kiik­ku­tuo­li. Sii­nä mum­mu istuu usein. Mum­mul­la on sini­val­ko­ruu­dul­li­nen essu, jos­sa on mus­tia koruom­pe­lei­ta ja pie­net tas­kut. Tas­kuis­ta löy­tyy usein usko­vais­ten pas­til­le­ja, joi­ta mum­mu antaa meil­le lap­sil­le. Mum­mu on kiltti.

Pää­ty­sei­näl­lä on ompe­lu­ko­ne. Pir­tin oven vie­res­sä oikeal­la on vane­ris­ta teh­ty pie­ni vaa­te­kaap­pi, jos­sa on kak­si kape­aa ovea. Siel­lä Vil­le pitää työ­vaat­tei­taan ja sik­si pir­tis­sä hai­see sahan­mu­ha. Se haju val­taa koko asun­non, mut­ta minus­ta se haju ei ole paha. Se on vain… muhan haju. Vil­le sanoo, että se on rahan haju.

Kome­ron jäl­keen oikeal­la on kama­rin ovi. Ensim­mäi­se­nä siel­lä on kakluu­ni, jol­la Vil­le läm­mit­tää kama­ria. Sit­ten siel­lä on Vil­len tava­roi­ta. Oikeal­la on lipas­to, pää­ty­sei­näl­lä kir­joi­tus­pöy­tä ja tuo­li ja vii­me­sim­pä­nä har­moo­ni. Pirt­tiä vas­ten sei­nus­tal­la on Vil­len itu­loo­va. Vil­len kama­ri on kieh­to­va paik­ka. Kir­joi­tus­pöy­dän pääl­lä on kir­joi­tus­ko­ne. Sel­lais­ta en ole näh­nyt muu­al­la kuin Pos­ti-Topil­la. Kir­joi­tus­ko­neen lisäk­si siel­lä on kame­ra, jol­la Vil­le ottaa usein kuvia. Sit­ten siel­lä on viu­lu. Sitä Vil­le soit­taa, kun se on pik­ku­pie­nis­sään, kuten äiti sanoo.

Mum­mu­lan pihas­sa on ulko­ra­ken­nus, jos­sa on navet­ta. Mum­mu­las­sa on jos­kus ollut leh­mä, mut­ta minä en sitä kos­kaan ole näh­nyt. Nave­tan vie­res­sä on ves­sa ja ves­san vie­res­sä lii­te­ri. Pää­ra­ken­nuk­ses­sa on vie­lä yksi ovi ja se joh­taa puo­hiin. Puo­his­sa ovat nuk­ku­neet isä ja isän vel­jet aina kesäi­sin. Mum­mu­lan vie­res­tä, mel­kein pihas­sa kul­kee tie. Sitä tie­tä pit­kin kylä­läi­set käy­vät kau­pas­sa. Mum­mun pihas­sa on haus­ka istua ja kat­sel­la ihmis­ten kul­ke­mis­ta kaup­paan ja kotiin.

Tien tuol­la puo­len on sau­na. Se on kiva pie­ni raken­nus, jon­ka pihal­la kas­vaa tuo­mi. Raken­nuk­ses­sa on sau­na ja pie­ni huo­ne. Huo­nees­sa on Porin Mat­ti ja siel­lä voi olla vaik­ka yötä, jos saa kami­nan syt­ty­mään. Huo­ne on valoi­sa ja sie­vä. Sen ikku­nas­ta näkyy ter­va­hau­ta, joka kuu­luu mei­dän kodin pihaan.

Vavah­dun sii­hen, että kah­vi­kup­pi tipah­taa kädes­tä­ni. On kyl­mä. Käve­len sisään, on kum­mal­li­nen olo. On kuin minut oli­si jätet­ty lin­ja-autos­ta, jol­la muut jat­ka­vat matkaa.

Sir­pa Pie­ti­län kir­joit­ta­ma tari­na kuul­tiin kuul­tiin hie­man muo­kat­tu­na Hau­ki­pu­das-seu­ran Raken­nus­pe­rin­tö­päi­väs­sä 14.6.2025